sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Ihmisen osa ja Tuntematon mestari




Ihmisen osa, draamakomedia, ensi-ilta 21.12. 2018

Viikonlopun pakkasissa ei ole tullut paljon ulkoiltua, mutta elokuvateatteriin miehen kanssa perjantaina ja lauantaina sentään käveltiin. Tällä kertaa katsottaviksi valikoituivat kaksi teemaltaan yllättävän samanlaista elokuvaa, Ihmisen osa ja Tuntematon mestari. Molemmissa tarinoissa pääosassa on työlleen omistautunut, läheisistään etääntynyt ja taloudellisten haasteiden kanssa yksin kamppaileva mies.

Ihmisen osa sai ensi-iltansa jo ennen joulua, mutta sen näkemiseen minulla ei ole ollut kiire. Uteliaisuuttani halusin sen kuitenkin nyt sitten nähdä, vaikka siitä onkin annettu huonoja arvioita muun muassa Iltalehdessä ja Episodissa. Ja kyllä sen katsoo, ei se ihan mahdoton ole.

Hieman vain ihmettelen, miten tämä ammattilaisten käsissä syntynyt lopputulos muistuttaa enemmän yläkoululaisten tekemää äidinkielen harjoitustyötä kuin vakavasti käsikirjoitettua elokuvaa, etenkin kun ohjaaja Juha Lehtolan lisäksi käsikirjoittamiseen on osallistunut myös itse kirjailija Kari Hotakainen. Ihmisen osa on odutusteni vastaisesti ihmetyttävän pinnallinen. Vuoropuhelu on töksähtelevän irrallista ja hätäistä, tilanteesta toiseen siirrytään pomppien ja henkilöt jäävät ontoiksi, eivätkä komediallisiksi tarkoitetut (niin kuin oletan) kohtaukset naurata, korkeintaan vähän hymyilyttävät.

Tämän elokuvan tekee katsomisen arvoiseksi lähinnä Hannu-Pekka Björkmanin upeasti esittämän, konkurssin tehneen Pekan tragikoomisuus, joka sai minut paikoin jopa herkistymään. Parhaita hetkiä elokuvassa ovatkin ne, joissa antisankari Pekka-parka tyynesti ponnistelee eteenpäin ongelmiensa kanssa ja taustalla soi ihastuttavan koskettava, tanskalaisen elokuvasäveltäjän Halfdan E:n musiikki. Kaikki muu onkin oikeastaan turhaa.

Tuntematon mestari, hallittua draamaa, ensi-ilta 4.1.2019
Anna Heinämaan käsikirjoittama ja Klaus Härön ohjaama Tuntematon mestari on sen sijaan saanut hyvät arvostelut, mistä tahansa niitä luen. Eikä ihme, sillä tämä elokuva on huolellisesti, harkitusti ja hallitusti koottu kertomus, joka koskettaa myös tunnelmallisella lavastuksellaan ja Helsinki-kuvauksellaan.

Tämä elokuva ei poukkoile, vaan keskittyy siihen, mikä on tärkeintä, vanhan taidekauppiaan  viimeiseen yritykseen toteuttaa unelmansa. Elokuva on uskottavasti ja syvällisesti vanhan miehen elämäntilannetta ja tunnemaailmaa kuvaava. Tässä paketissa ei ole mitään turhaa.

Parasta tässäkin elokuvassa silti on pääosan esittäjän upea suoritus. Heikki Nousiainen luo vanhan taidekauppiaan rooliinsa niin aitoa tunnelatausta, että se pitää otteessaan loppuun asti. Onnellisesti päättyvän lopun vuoksi huomasin mieheni silmissä jopa kyyneleitä, mutta itse en yhtä syviä tunnekokemuksia saanut, mikä johtunee siitä, että pienestä loppujännityksestä huolimatta elokuvan juoni on liian helposti ennalta-arvattava.

Tykkään kuitenkin siitä, että kaikki päättyy lopulta hyvin eikä päinvastoin. Tuntemattomasta mestarista jää hyvä mieli ja toiveikas, elämää rakastava olo. Näitä tunnelmia korostaa sopivasti kaunis musiikki, josta vastaa ruotsalainen säveltäjä Matti Bye. Vaikka Härön edellisen elokuvan, Miekkailijan tasolle elokuva ei yllä, erinomaisen katsottava laatuelokuva tämä on.

...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, tule pian uudestaan! 

...

4 kommenttia:

  1. Komppaan sinua kummankin elokuvan kohdalla.
    Mahtavaa sunnuntai-iltaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ja mukavaa iltaa sinnekin päin, Kirsti.

      Poista
  2. Minäkin tykkäsin Tuntematon mestari-elokuvasta. Ihana ja vähäeleinen. Koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, Leena. Tuntemattoman mestarin tarina on saatu esille vähäeleisesti koskettavaksi. Kun näitä kahta elokuvaa toisiinsa vertaa, huomaa selvästi vanhan viisauden: vähemmän on enemmän.
      Kiitos kommentista ja aurinkoista pakkaspäivää!

      Poista