maanantai 21. tammikuuta 2019

Ihanaa olla kotona, osa 3: tyyny ja kaksi taululöytöä

Vaihteeksi kukkia.

Sisustamisintoni ei ota laantuakseen. Vaikka ei pieneen kotiimme paljon mahdu ja vaikka ei ole mitään erityistä tarvettakaan. On vain niin hauskaa laitella uutta kotia, jonka olemme vihdoin parinkymenen vuoden muuttojen jälkeen aikoneet nyt pitää loppu ikämme.

Vaikka ei sekään tietenkään ole varmaa, ja ehkä juuri senkin vuoksi haluan tehdä tästä kodista itselleni niin viihtyisän, ettei pois tee mieli. En tosiaan jaksaisi yhtään muuttoa enää. Mutta tehtävä ei ole niin helppo kuin luulisi, sillä monien muuttojen takia meiltä on vähitellen karsiutunut pois kaikki ylimääräinen tavara, mitä ihmisillä yleensä kodeissaan on.

Ei sen puoleen, muotikin muuttuu eikä kymmenen vuotta sitten ostetut huonekalut ja tekstiilit välttämättä näytä hyviltä enää tänään. Ja vielä herkemmin muuttuu minun mieleni. Pari vuotta sitten se halusi selkeää ja skandidaavista, ja nyt se tahtoo värikästä ja romanttista. Niin kuin tuon yläkuvassa olevan kukkaistyynyn, jonka löysin halvalla Iskun poismyynnistä ja joka hyvin sopii vanhojen tyynyjen rinnalle olohuoneen sohvannurkkaan.

Tuula Joutsenen grafiikkaa vuodelta 1983. Sopivassa valaistuksessa jännittävä.

Kodikkuus syntyy parhaiten sellaisten pienten yksityiskohtien avulla, joihin liittyy tärkeitä, rakkaita muistoja ja jotka ovat aina olleet niillä tutuilla paikoillaan, joihin on vuosia totuttu. Niinkuin vanhoilla ihmisillä asunnoissaan tavarat ovat. Siksi minusta uuden tyhjän kodin sisustaminen lähes alusta asti näin vanhana on haasteellisempaa kuin nuorena. Mistä löydän kaikki ne omanlaisemme ja kodikkuutta tuovat tavarat, joita meillä ei tallessa ole?

Yksi ratkaisu ovat vanhat taulut, jotka heti kaupan seinällä ensi näkemältä tuntuvat tutuilta, kuin omilta. Tuo yläkuvassa oleva Tuula Joutsenen taulu, jonka vahingossa löysin eräästä pienestä kehystysliikkeestä, on juuri sellainen. Tykkään siitä ihan mahdottomasti. Harmi vain ettei sille löytynyt nimeä, mikä mielestäni on iso puute. Näen siinä metsästäjän keihäänsä kanssa, mutta tunnetasolla se herättää ajatuksia myös ihmisen taistelusta, taakan alta nousevasta voimasta ja ihmisyydestä yleensä.

Samasta putiikista otin mukaani myös toisen vanhan maalauksen, Aimo Ronkasen maisema-akvarellin 1900-luvun puolivälistä, oletan. Siinä on ihanat vanhanaikaiset värit ja lapsuudestani tuttu jokimaisema. Tämä taiteilija on jo aikaa sitten poismennyt, eikä varmasti hänkään mikään tunnettu ole koskaan ollut, niin kuin ei edellinenkään, mutta sillä ei ole väliä. Tunnelma ratkaisee. Näitä tauluja jaksan tuijottaa loputtomasti, ja silloin ne ovat minulle hyviä tauluja.

Aimo Ronkanen s.1913, akvarelli, jonka maalausvuosi ei näy.

Olen oikein tyytyväinen hankintoihini. Pikku hiljaa alan uskoa, että tarpeeksi sisukkaasti kun tahtoo, niin jossain välissä sitä eksyy etsimänsä luo. En muista, mitä oikeastaan olin aluperin kaupungilta hakemassa, mutta mukavan mielenkiintoisia löytöjä viime viikolla tein, eivätkä olleet kalliita edes.

Tällä tavalla kun lopun ikääni ympärilleni sillä silmällä katselen, eiköhän sitä kaikenlaista turhaakin ala nurkkiin kertyä. Sitä sellaista, josta perilliset sitten tuskailevat, että mitähän sitä tälle rojulle tekisi.


...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, tule pian uudestaan! 

...

8 kommenttia:

  1. Hienot ja mielenkiintoiset taulut olet nyt löytänyt sinnikkään etsintäsi tuoksinassa, etenkin tuo grafiikkateos on avoin monille tulkinnoille. Suloista että miehesi tahtoo nyt värikästä ja romanttista. Sitä kaunis tyynylöytösi tosiaan edustaa. Ihanat värit siinä. Mukavaa viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Marja. Oikaisen heti pienen väärinkäsityksen: se ei ollut mieheni, joka tahtoi värikästä ja romanttista, vaan mieleni :D.
      Miehelläni ei ole paljonkaan sananvaltaa näissä minun sisustuspuuskissani, eikä hän niin kovin ole kiinnostunutkaan, joten se ei tuota ongelmia.
      Mukavaa viikonalkua sinullekin, se tosiaan onkin maanantai, huomaan.

      Poista
  2. Sinulla on ihana tilanne, kun saat aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Meillä on aivan liikaa kaikkea, koska mies ei pysty luopumaan mistään. Itse haluaisin asua pelkistetyssä kodissa, mutta kyllä tämä mummon huushollia muistuttaa.

    Mieleiset taulut ovat minullekin tärkeitä. Minulla on yksi isokokoinen öljyvärimaalaus, moderni väripläjäys. Jos yksi tavara pitäisi ottaa, sen valitsisin mukaani vaikka autiolle saarelle. Mukavia sisusteluita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa sydäntä lämmittävältä tuo taulukiintymyksesi, Riitta. Minulla ei vielä ole yhteenkään tauluumme noin syvää suhdetta syntynyt, mutta toivon, että sellaisen teoksen vielä löydän. Tyhjät seinät ovat kyllä hyvä mahdollisuus aloittaa taiteen haaliminen, se on totta.
      Kiitos kommentista, ja mukavaa viikkoa sinulle.

      Poista
  3. Melkein tulen kateelliseksi, kun voit aloittaa lähes alusta. Olisi ihanne tilanne, jos pitäisi ostaa kaikki. Voisi hankkia vain sellaista, josta nyt pitää ja mitkä sopisivat toisiinsa.
    Tykkään löydöistäsi.
    Meillä on se normi tilanne. Kaikkea on liikaa. Taulujakin on, kun on ollut maalausta harrastavia lapsia. Siksi olenkin niihin kiintynyt.
    Hyvää sisustusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että tämä onkin oikeastaan kahdehdittava tilanne, kun kaikki pitää kotiin alusta asti ostaa. Toisaalta se onkin mukavaa, mutta harmittaa kun ei ole ollut aiemmin älyä olla niin harkitseva, että olisi edes tauluja ostanut eikä tuhlannut rahojaan turhuuteen. Läheisten ja tuttujen maalaamat taulut ovat ihan parasta, minullekin niitä ehkä alkaa jossain vaiheessa kertyä, toivon, kun tyttäreni on löytänyt akvarellimaalauksen innostuksen.
      Kiitos kommentista, Kirsti, ja hyvää viikkoa sinulle.

      Poista
  4. Kiinnostavat taulut olet löytänyt. Erityisesti tuo grafiikka on erityisen hieno.
    Meillä on aika paljon tauluja, mutta niiden saaminen seinälle tuntuu olevan uskomattoman suuri urakka ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Meillä taulut eivät ole sijoituksia, vaan tunnelman tuojia. Siksi vaatimattomatkin sopivat. Mutta totta on, että mitä enemmän tauluja, sitä tarkemmin ne on sommiteltava ja sijoiteltava, jotta pääsevät oikeuksiinsa.

      Poista