tiistai 15. tammikuuta 2019

Hyvää mieltä arkeen


Aurinkoinen armas kaiken kaunistaa.
En ole ihminen, joka on aina hyvällä tuulella. Taidan enemmänkin olla usein sillä päinvastaisella tuulella. En ole mikään täti aurinkoinen, joita itse paljon kadehdin, minä en ripottele hyvän mielen hippuja ympärilleni minne tahansa menenkin. Mutta olen minä siitä jotain silti tähän ikään mennessä oppinut. Ihan vähän.

Lumen kirkkaus saa mielenkin kirkkaaksi.

Hyvällä tuulella oleminen on minulle melko uusi tuttavuus. Se oli minulle pitkään outo kokemus, aikalailla harvinainen olotila. Vasta siinä neljänkympin tietämissä opin ymmärtämään, että voin itse yrittää tehdä arjestani mukavamman, jos elämä ympärillä ei sitä olekaan.

Mutta helppoa se ei ole sellaiselle, joka on tottunut lapsesta asti huolehtimaan ja odottamaan pahinta. Kun on melankoliseen huolitunteeseen syvästi kiinni kasvanut, ei siitä irrottauduta noin vain. 

Timantteja oksilla.

Krooniseen onnellisuuden tilaan ihmistä ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Onnellisuuden asiantuntijat päinvastoin muistuttavat, että jatkuvaan onnen tunteeseen pyrkiminen tekee onnettomaksi.

Sen sijaan pieniä hyvänmielenhetkiä voi huoletta itselleen silloin tällöin suoda - ja myös toisille.
 
Ei tämä talvi niin kamalaa ole kuin aluksi luulin.

Pienistä ohimenevistä ilonhetkistä voi vähitellen jäädä pysyvämpikin olotila, jos käyttää muuta kuin materiaa sen aikaansaamiseen. Tavaralla hankittu ilo ei yleensä kauan kestä, ja aineeton ilo on muutenkin näin ekologisen vastuullisuuden aikakaudella hyvä valinta.

Onpa hieno otos taas!

Yksi parhaista hyvän mielen antajista on kehuminen.   

Voin kehua ensinnäkin itseäni. Vaikka en ole varma, kuinka hyvin onnistun mielihyvähormonejani narraamaan, niin uskon, että itsekehulla voin vähintään saada itselleni niin kivan mielikuvan itsestäni, että siitä tulee hyvä mieli. 

Toiseksi voin kehua toisia. Voin kehua kaupan kassaa, naapuria, työkaveria, lapsiani, kumppaniani ja tuiki tuntemattomiakin. Toisia kehumalla saan kuulemma takuuvarmasti itselleni hyvän olon. Olen tätä jonkun verran kokeillutkin, ja kyllä se tosiaan toimii.

Aineettomia hyvää mieltä antavia asioita ja tekoja on vaikka kuinka paljon. Mutta kehuminen on kenties yksi niistä yksinkertaisimmista, helpoimmista ja nopeimmista konsteista, luulen. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin oma suu.


...

Tällaista mietin tänään.
Kiitos kun käväisit, ja kommentistakin tykkäisin.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, tule pian uudestaan! 

...


6 kommenttia:

  1. Kauniita talvisia kuvia.
    Onni ja rakkaus pakenevat etsijöitään.
    Toisista en tiedä, minuun uppoaa vain sydämestä tuleva kehu.
    Halaus on lahja, jonka palauttamisesta sen antaja ei pahastu.
    Halaamisesta tulen itse iloiseksi, mutta kaikkialle se ei sovi.
    Hyvää mieltä tiistai-iltaasi ja tuleviin päiviisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Sunnuntaisesta kauniista talvipäivästä tuli hyvät kuvat ja hyvä mieli.
      Kehujen ja halausten vastaanottaminen ei meille suomalaisille ole luontaista, huomaan sen itsestänikin. Toisin päin onnistuu jo paremmin.
      Aurinkoisia talvipäiviä ja hyvää mieltä sinulle! Ja kiitos kommentista, on niin mielenkiintoista lukea ajatuksiasi.

      Poista
  2. Me suomalaiset ollaan mestareita moittimaan itseämme. Kun mokaamme tms. puhumme itsellemme niin julmasti - sanoin, joita emme _ikinä_ sanoisi toiselle vastaavassa tilanteessa. Yllättävä hymy, vaikka kaupan kassan, tekee iloiseksi. Taidan minäkin olla huono ottamaan vastaan kehuja, ne tuntuvat usein falskeilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, Riitta, kuulostaa hyvin tutulta tuo itsensä moittimisen laatu. Surullista tämä meidän etäinen ja viileä tunnekulttuurimme, mutta parempaan suuntaan olemme menossa. Hymy on kehujakin helpompi konsti aloittaa muutosta omalta kohdaltaan, sitäkin olen harjoitellut - aina kun olen muistanut.
      Kiitos kommentista, Riitta, on ollut mukava saada sinut mukaan näihin pohdintoihin. Aurinkoista ja hyvää mieltä sinulle!

      Poista
  3. Itseään ei voi kehua liikaa, siis ihan omassa mielessä. Se antaa draivia. Voi näteissä vaatteissa ja vähän meikattuna sanoa itselleen peilin edessä: Näytän melkoisen hyvältä daamilta tämän ikäiseksi. Minua aika monet tuntemattomammat ihmiset luulee nelikymppiseksi. Melankolisena luonteena ajattelen, että rupsahdan kerralla ja rytisten muutaman vuoden kuluttua. Ja tämä voi tosiaan olla itseään toteuttava ennustus. Niin kuin psykologiassa sanotaan. Yritän ja yritän luopua tuosta ennusteesta. Ne on vain sanoja. Nimenomaan aineettomia hyviä asioita on paljon. Voi sanoa jotakin kaunista tuntemattomalle. Aluksi epäuskoinen katse ja sitten hymy, joka tuo itsellekin iloa.
    Täytyy sanoa, että näinä ekologisina aikoina olen ollut jo 36 vuotta ekologinen. Uskon, että tulevaisuudessa tulee olemaan aika yleistä kehua jotakin ekologista valintaansa. Ekologisena ihmisenä kirjoitan blogiinikin silloin tällöin ekologisista aiheista. Mutta olen surullinen siitä - jollakin tavalla ihmisten käyttäytymistä tuntien - ne ekologiset hehkutukset tulee olemaan vain pinnallista sanahelinää meillä nuorilla-aikuisilla, keski-ikäisillä ja vanhemmilla ihmisillä. Nuorten ekologisuus on totta. Ei harkittuja ilmauksia. Vaan intoa pelastaa kaunis maapallomme ilmaston lämpenemiseltä. Ja pyrkiä mahdollisimman pieneen hiilijalanjlkeen. Iloa iltaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Marja, sinulla on rohkea asenne itsekehumisen suhteen. OLen minäkin sitä vähän jo oppinut, ainakin sen verran, että voin hiljentää syyllisyyden tunteet, jotka aika ajoin pyrkivät pilaamaan kaiken, mitä teen. Rupsahtamisen pelkääminen oli minulle myös tuttua vielä kymmenen vuotta sitten, mutta kun tarpeeksi rupsahtaa, siihen tottuu ja hyväksyy. Ulkonäköä on vaikea olla ajattelematta, kun on nainen, meille on paljon vaatimuksia sen suhteen. Ehkä ekologinen valveutuminen saa naiset heräämään myös ulkonäköasenteissa ja vapautumaan kaikista paineista.
      Kiitos kommentista, Marja, ja kiitos siitä, että seuraat postauksiani ja tuot mukaan omat kokemuksesi. Hyvää mieltä ja mukavaa iltaa sinulle.

      Poista