lauantai 1. joulukuuta 2018

Viikon varrelta: pieniä arkisia iloja


Kulunut viikko on ollut tylsän tapahtumaton. Mutta tapahtumattomuudessakin on usein asioita, jotka tuovat iloa arkeen, ja niitä löytyy tältäkin viikolta, kun oikein suurennuslasin kanssa niitä etsin.




Elän yleensäkin hyvin vaatimatonta elämää enkä osaa kaivata isoja elämyksiä.

Ehkä niiden aika tulee joskus, mutta toistaiseksi olen jo vuosien ajan tyytynyt siihen, mitä lähin ympäristö eteen tuo. Tällä viikolla vaihtui marraskuu joulukuuksi, ja jo hyvissä ajoin ennen kuun vaihdetta asetteli mies esille partiolaisilta ostamansa joulukalenterin, josta tänään tietenkin aukaistiin ensimmäinen luukku.

Kun mies noin lapsen innolla aloitti joulunsa odotuksen, innostuin minäkin penkomaan komerosta vanhoja joulukoristeita.



Joista hellyttävin on tämä suloinen pikku ukko.




Kun on minullakin vielä hippunen jäljellä lapsenmieltä, niin ukossa vaihtuvat värit saavat minut nopeasti joulun satumaiseen tunnelmaan.

Myös pihavalot, jotka olohuoneen ikkunan takana pimeässä tuikkivat, tuovat satujen taikaa arjen keskelle.



Oli viikossa myös yksi tavallista isompi ilon lähde. Pitkän harkinnan jälkeen hankittiin vihdoin uusi taulu, joka nyt koristaa miehen työnurkkausta olohuoneessa.
Hopeakehykset.


Taulu on pohjoiskarjalaisen taiteilija Arja Valkonen-Goldblattin Unohduksen kirja, jossa ostettaessa oli messinkikehykset, joihin minun silmäni eivät millään tottuneet, joten vaihdatin tilalle hopeanväriset.


Kultakehykset.

Kehysten valinta on yllättävän vaativaa puuhaa, niin paljon niillä voi vaikuttaa taulun ilmeeseen. Enkä ole täysin varma tuosta lopputuloksesta vieläkään, mutta minusta kokonaisuus näyttää nyt paremmalta.




Kullanväriset messinkikehykset muistuttivat minua liikaa seitsemän-kahdeksankymmentäluvuista, jolloin oli sängyissä ja olohuoneen pöydissäkin messinkinuppeja, jotka olivat silloin niin olevinaan arvokkaan hienostuneita.

Messinki näyttää näissä kuvissa oikeastaan aika hyvältä, koska se sopii niin hyvin taulun väreihin, mutta luonnossa se teki minun mielestäni taulusta halvan näköisen. Vaan ei sen puoleen, makuasioita ne ovat taulujen kehyksetkin. Pääasia kuitenkin, että itseä miellyttää, ja jos pitemmän päälle ei miellytäkään, niin vaihdettua ne aina saa.


Jouluiseen tunnelmaan on siis siirrytty, ja koti ja samalla mieli ovat saaneet ilokseen pieniä väripilkkuja ja yhden pysyvänkin kaunistuksen, joten viikonlopun hyggeilyyn on kiva ryhtyä.


Vai onkohan hyggeily jo pois muodista? 

Taitaa olla nykyisin nikseily sitä, mitä väsynyt ihminen viikonlopuista kaipaa. 

Se on sitä, mitä luonnossa useimmat eläimet enimmäkseen tekevät, eli ei mitään tekemistä. 

Silloin vain haukotellaan ja lekotellaan. Ihan laiskana. Korkeintaan otetaan eväskippo syliin, jos jaksetaan, ja napsitaan herkkuja.

...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

6 kommenttia:

  1. Moi. Hyvä muistutus, täytyykin penkoa joulukoristelootaa ja laittaa jouluvalot esille. Mutta aamulla vasta, nyt vaan vetelehdin sohvalla ja katson luonto-ohjelmaa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kiva, Kristiina, kohta varmaan nähdään sinun blogissasi ihastuttavia jouluvalokuvia :). Sinulla kun on miljöö ja luovuus jouluiseen koristeluun mitä parhaimmat.

      Poista
  2. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu, otetaan rennosti joulun odotuksesta huolimatta :)
      Mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Hups. Siis joulu tulossa. En ole jouluihminen sitten yhtään. Paisi ihastuin pikku ukkoosi. Siis jotain jouluista minussa täytyy luurata. Taulu on kaunis minun kriteereilläni - oli kehykset sitten mitä vaan. Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään moniin vuosiin joulua laitellut, mutta nyt uuden pysyvän kodin myötä tuntuu, että tahdon hankkia jopa kuusen jouluksi. Ja sitä odotellessa fiilistelen pienten koristusten ja valojen kanssa ja katselen uutta taulua sohvalla kellotellen :)

      Kivaa sunnuntai-iltaa ja huomisesta taas alkavaa arkea sinulle, Marja!

      Poista