lauantai 29. joulukuuta 2018

Välipäivät velttoillen


Osaan minä näköjään ottaa rennostikin, huomaan, kun olen nämä joulun jälkeiset päivät ihan täysin laiskotellut. En ole tehnyt sitten yhtikäs mitään. En edes kirjoittanut postauksia. Ei sen puoleen, helppo olla kirjoittamatta, kun ei liikahda ajatus eikä evä.

Työnteosta irti pääseminen ei siis ole tuottanut minulle minkäänlaista ongelmaa. Olen nauttinut laiskottelusta täysin rinnoin ja puhtain omintunnoin. Tällainen oleminen on niin mukavaa, että toivon saavani pitää tämän laiskiaisen olotilani pitkään. Oikeastaan voisin pitää tämän loppuelämäni, se olisi parasta. Vaikka epäilen, että voi se vielä lujillekin ottaa.


Minuthan on kasvatettu, niin kuin useimmat suomalaiset, ahkeruuteen ja hyödyllisyyteen, niin että joutilaana oleminen tuntuu synniltä. Koskaan ei saisi olla tekemättä mitään. Ei edes työttömänä saisi hellittää, kun pitäisi vähintään murehtia sitä, että työtä ei ole. Eläkkeellä taas pitäisi harrastaa, ja sitä varten pitäisi jo alkaa minunkin valmistautua. Ettei vain pääse laiskamato puremaan ja minusta tulemaan hyödytön mummoturhake.

Näissä paineissa jos pystyy hyvällä omallatunnolla velttoilemaan, niin se on paljon se. Ja minusta tuntuu, että minä olen siihen pystynyt. Paitsi että juuri nyt tästä aiheesta kirjoittaessani, kuulostaa omatunto yhtäkkiä heräävän unestaan, ihan kuin olisin sen tällä jutulla havahduttanut valvomaan tekemisiäni. Jostain nimittäin jo kuuluu supinaa, että älä sentään laiskuudellasi kehumaan ala.

No en ala, omalletunnolle on pakko tunnustaa, että olen minä jotain tehnyt. Olen ulkoiluttanut koiraa.

Siinä sivussa olen näppäillyt näitä talvisia valokuvia, jotka sain sopivasti liitettyä tähän postaukseen, jonka siis myös nyt tein.

Mutta nämä saavat tällä erää riittää, nyt jatkan velttoilua, on minulla siihen lupa, kun on enää vain muutama päivä tätä vuotta jäljellä.


Levollista uuden vuoden odotusta sinullekin!

Kiva kun käväisit,
tule pian uudestaan.

Myös kommentteja ilomielin vastaanotetaan. 


...

6 kommenttia:

  1. Moikka. Velttoilu kuulostaa erinomaiselta! Omatuntosi velttoilkoon myös : ) Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kristiina. Hyvä idea tuo, että antaa omalletunnollekin luvan velttoilla :)

      Poista
  2. Ihania talvimaisemia sielläkin päin, puhdasta valkoista lunta.
    Täälläkin on velttoiltu, paitsi töissä on oltu normaalisti arkena. Joskus pitääkin kyseenalaistaa ja kysyä vaikka itseltään mitä tapahtuu jos en vaikka imuroikaan nyt, tai laita astioita koneeseen. No eipä mitään, ainahan ne edestään löytää ja tekee sitten kun huvittaa. Kyllä se oikea fiilis varmaan sitten viimeistään tulee kun kevätaurinko alkaa paistamaan. Katselin juuri netistä päivän pidentymistä - kuukauden päästä valoisa aika on kaksi tuntia pidempi kuin nyt eli tunti illalla ja aamulla. Auringonvalosta saa huimasti energiaa, eli sitä odotellessa voi aivan hyvin ottaa lunkisti.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne, Eeva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Tuulikki. Päivä pitenee, siitä minäkin iloitsen. Tuntuu hyvältä, että syksy on viimein taas ohi ja kevättä kohti mennään.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle.

      Poista
  3. Onneksi olkoon Eeva! Olet oppinut laiskuuden jalon taidon. Pidä siitä nyt kiinni. Hups...Minähän kehotan sinua nyt tekemään jotakin eli pitämään kiinni. Perun sanani. Älä ota tosissaan. Ymmärrän sinua hyvin, kun täälläkin on laiskoteltu mellevästi. Että me kehdataan.Laiskaa sunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, Marja. Tämä on minulle vielä niin uutta, että pelottaa :D .. mutta jatkan sisukkaasti loppuun asti.
      Leppoista sunnuntaita!

      Poista