perjantai 21. joulukuuta 2018

Tekee mieli piiloon


Kaukana jossain itärajan tuntumassa, Lieksan kaupungin salomailla, on paikka nimeltä Piilo. Se on niin syrjässä, että sinne ei moni tietään löydä, eikä moni halua löytääkään, vain eränkävijät siellä viihtyvät. Minä olen käynyt siellä kerran, noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten, ja siitä tiedän, että Piilo on nimensä veroinen.

Tuolla jossain, Piilo.
Paikka tuli mieleen, kun on tässä muutaman päivän ajan ollut sellainen outo tunne, että pitäisi päästä piiloon.

On alkanut hermostuttaa tämä nykymaailman mukakiire ja ainainen kilpailu kaikesta. Ajattelin, että tuolla jossain susien ja karhujen kaverina voisin hetken huilata. Voisin päästä eroon myös  ärsyttävistä some-maailman lieveilmiöistä, joita minunkin blogiini on viime aikoina ilmaantunut. Blogien lukijatilastoissa kummittelevat valeprofiilit saavat minut todella miettimään harrastukseni järkevyyttä. Postausten kirjoittaminen on nopeasti palkitseva mielenrentoutuskeino, mutta nyt nämä veijarit vievät tästä ilosta hohdon.  -  Eikö somemaailmassa kerta kaikkiaan ole mitään mahdollisuuksia olla mukana ilman, että tulee huijatuksi ja sotketuksi mukaan myös johonkin, mihin ei takuulla tahdo?

Pelkään, että ei ole, niin kuin ei missään enää ole. Meidät sotketaan aina johonkin. Olemme joka paikkaan tunkevan bisnesmaailman puolustuskyvyttömiä pelinappuloita.

Enemmän minua kuitenkin painaa iänikuinen riesani, syyllinen olo siitä, että en tahdo enkä jaksa päteä enkä uurastaa. En vielä ole oppinut elämään täysin rennosti vain omaa elämääni. Ympäristön arvot ja vaatimukset läpäisevät helposti järkiseulani ja saavat minut voimaan pahoin. Piilossa voisin irrottautua näistä paineista ja niistä syntyvistä ristiriitaisista ajatuksista. Siellä jossain, sähköttömässä mökissä, salometsien hiljaisuudessa, siellä voisin unohtaa muun maailman ja edes hetkeksi lakata murehtimasta mitään.

...


Mutta ehkäpä en nyt sentään Piiloon lähde, sillä kohtahan on joulu. Jouluna on kaikilla lupa olla ja rauhoittua.

Jospa menen vaan hetkeksi peiton alle.
 
...
 

Rauhaisaa joulunodotusta !

🌲🌲🌲

Kiva kun käväisit, 
tulethan pian uudestaan!

Myös kommentteja ilomielin vastaanotetaan.

🌲🌲🌲







10 kommenttia:

  1. Hei. Eipä noista valeprofiileista kannata välittää. Ne elävät aikansa omaa elämäänsä, ja me blogien kirjoittajat omaamme. Kirjoittaminen on niin mukavaa, että ei siitä kannata vähässä kummassa luopua. Varmaan jokaisella on joskus piiloutumishalu. Peitto on hyvä ajatus. Sen alla voit ottaa ihanat torkut, joiden jälkeen heräät kenties huolettomammalla mielellä. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Kristiina, olet oikeassa, ei kai ne nyt niin kauheasti haittaakaan tee, ehkä. Mutta torkkupeiton alla hyvä on olla, kun täynnä on polla :D.
      Kiitos kommentista ja mukavaa joulunodotusta sinulle!

      Poista
  2. Kylläpä juuri, mieleni tekee joskus paeta vuorille, ja käydä vaikka karhun kainaloon pariksi kuukaudeksi.
    En tiedä, onko tuolllaisista valeprofiileista mitään haittaa, ei kai. Oman blogini lukijoissa on kirjautuneena muutama sellainen, että ei oikein osaa kuvitella, miksi ne sinne ovat liittyneet. Ihan eri maailmasta kun ovat.
    Joskus on tullut mieleen, että lopetan minäkin bloggauksen. Nimittäin eräs bloggari sai sen sanotuksi: ”Enää ei ystävät oikeassa elämässä kysele kuulumisia, kun he lukevat blogistani kaiken.” Itse olen tietoisesti vähentänyt liiallista selostusta yksityiselämästäni, juuri tästä syystä. Blogi ei saa olla ystävien ja sukulaisten tiedon urkkimispaikka, näin karkeasti sanottuna. Riippuu tietysti, minkä tyyppinen blogi on, mutta silti ..
    Tämmöisiä ajatuksia nyt pälkähti päähäni. Toivottelen sinulle Eeva mukavia joulunaluspäiviä, ja hyvää ja leppoisaa joulun viettoa. Voi olla, etten kovin täällä blogimaailmassa vieraile, saa nähdä.
    Terveisin Tuulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki hyvistä bloggausohjeista, olet ihan oikeassa siinä, että ei täällä pidä kaikkea jakaa. Me bloggaajat tykkäämme kirjoittamisesta, ja siihen tämä on kiva ja helppo keino. On mielenkiintoista jakaa kokemuksia ja käsityksiä elämästä, mutta ei tosiaan liian tarkasti pidä kaikesta avautua.
      Joulun aika on hyvä pitää taukoa tästäkin puuhasta. Laitetaan päälle se torkkupeitto ja tyrkätään vaihdekin vapaalle.

      Poista
  3. En tiedä, mitä hallaa nuo somemaailman haamuseuraajat voisivat bloggaajille tehdä.
    Vähän pelottavalta kuulostaa silti.
    Viitaten aikaisemman postauksesi kommennttini vastaamaasi, kävin minäkin vilkaisemassa, onko postauksistani kiinnostunut joku muukin kuin tutut. Vaikkapa jotkut jessicat ja monicat. Ei täällä ole outoja seuraajia, mutta Facebookissa ja Istagrammissa on ihmisiä, joita en tunne, enkä ole Facebookin kaikkia kavereita itse hyväksynyt. Monesti en käy edes noissa.
    Onneksi joulun ajan saa ottaa rennommin, vaikka sitten peiton alla.
    Rauhallista ja hyvää jouluaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja huolen jakamisesta, Kirsti.
      Nyt ovat jessivat ja monicat toisaiseksi blogini vierailijoista hävinneet ja tilalle on tullut kathrine, joka on käynyt sivuillani 40 kertaa ;). Vaikka ei ehkä vaarallista, niin inhottavalta tuntuu. Ei varmaan tietenkään edes todellinen henkilö, mutta kertoo jotain tästä sometuksen ikävästä puolesta.
      Vaan ei haittaa, otetaan rennosti nyt ja vietetään joulurauhaa!
      Kohtahan se jo on, joulu :).

      Poista
  4. Voiko ne haamut ja muut olla robotteja? Joku lähettää niitä automaattisesti, jos joku kala sillätavoin tarttuu verkkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Mari, kaipa voivat ollakin robotteja tai jotain vastaavaa automatiikkaa. Minua kyllä ärsyttävät tosi paljon ja tahtoisin jotenkin estää ne. Kunhan tästä ehdin, yritän vähän selvittää, mitä niille voi tehdä.

      Poista
  5. Piiloa ja rauhaa minäkin välillä kaipaisin. Viimeksi tänään, kun olin ostoksilla kauppahallissa ja Stokkalla, tuli mieleen, että haluaisin olla ihan jossain muualla.
    Minä olen myös vierastanut suorittamista ja pätemistä oikeastaan koko ikäni. Tunnistan, että sitä usein vähän ihmetellään. Lähelläni on ollut, ja on yhä, paljon juuri päinvastoin toimivia ihmisiä. Siinä sitä joskus onkin sovittelemista, kun toimintatavat ja arvotkin ovat kovin erilaisia. Ajoittain kerään itselleni asiasta vähän paineita, mutta usein osaan myös viitata kintaalla koko jutulle. Kukin toimikoon niin kuin itselle on luontevaa ja hyvä.
    Rauhallisia päiviä peiton alle tai päälle ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppareissut! Voi että ne ovat piinaavia tapahtumia, mutta pakkohan se joskus on uhrautua, joulun alla varsinkin. Lohduttavaa kuulla, että sinulla on samanlaisia vaikeuksia kuin minulla tässä tehokkuutta arvostavassa maailmassamme, Leena. Vanhemmiten onneksi yksi jos toinen alkaa löysätä tahtia, joten kohtalotovereita löytyy enemmän kuin nuorena ja seuraa löytyy :)

      Poista