sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Oi kuusipuu!



Kuusi tupaan ja siinä se on. Meidän perheen joulu. Yksinkertaista.

Niin olin suunnitellut.

Vaan eipä ihan. Joulukuuset eivät takapihallamme kasva, eikä meillä ole omaa kuusimetsääkään, joten meidän on hankittava kuusi kuusikaupasta. Mies ei tiennyt aiheesta mitään, mutta minä onneksi olin nähnyt yhden joulu kuusia -kyltin (ja juuri noin erikseen kirjoittettuna tietenkin) työmatkani varrella, ja hurautimme sitten sinne.

Kuusimyymälä osoittautui vanhaksi kartanoksi, jonka takapihalla tönötti pitkät rivit kuusia valaistuina valtavilla valospoteilla. Kiertelimme kuusten ympärillä ja nostelimme niitä esiin, kääntelimme ja katselimme syvällä hartaudella. Tai siis minä katselin, mies nosteli.

Kaikki kuuset olivat hyvin sopivia, valmiiksi joulukuusiksi kasvatettuja. Valinta oli vaikea, koska jokainen kuusi oli niin kaunis, mutta lopulta valitsin pienimmän, koska se oli söpö. Mies ei valinnut mitään, niin ei tarvinnut siitä kiistellä, ja onnellisina kauniista kuusesta hurautimme kotiin.


Nostimme kuusen kylpyhuoneeseen sulamaan ja siinä huomasimme, että jotain puuttuu. Kuusenjalka, missäs se olikaan? Ei missään, emmehän ole sellaista vuosiin tarvinneet. Eikun hurautus kauppaan, juoksu läpi pitkän käytävän, kuusenjalka löytyy ja kaupat syntyy, kiireesti taas kotiin, kuusi jalkaan, ja se osoittautuu liian isoksi. Otetaan vanhat lasinaluset, palastellaan ne ja sovitellaan tueksi. Ja eikun hyvä tuli ja kuusipuu olohuoneeseen.

Sohvan ja lipaston välissä on rako, siihen sopii. Ja vinossa seisoo. Käännetään ja väännetään. Vähän jo pinna kiristyy. Saa olla, ei maha mittään, sanoo mies, ja minä että kyllä mahtaa. Hurautus kauppaan, uusi juoksu, uusi jalka, hurautus kotiin, jalan vaihto ja kuusi suoraan.

Nyt on hyvä, vihdoin koristelu. Kultaista nauhaa ja punaisia palloja. Ja niissä ei ole naruja. Siispä ensin narut! Miten voi olla hidasta hommaa! Näpräys näpräys. Huh huh. Välillä kahvit ja vähän konvehtia. Näpräys näpräys. Pari tuntia koristeiden kanssa, mutta lopulta on kuusi valmis, ja kaunis on. Miehen kanssa yhteistuumin todistetaan: Joulukuusi luo joulutunnelman. Ei tarvita järkisyitä eikä -selityksiä. Joulukuuselle ei sellaisia ole.

Nyt ei muuta kuin  
kuusentuoksuista tunnelmaa
ja 
hyvää joulua kaikille teillekin,
blogini lukijat!

🌲🌲🌲

Kiva kun käväisit, 
tulethan pian uudestaan!

Kommenttejakin ilomielin vastaanotetaan.

🌲🌲🌲

... 





4 kommenttia:

  1. Hei. Hyvältä näyttää kuusi, olipa se vinksinvonksin tai tikkusuorassa : ) Nautinnollisia hetkiä ja hyvää joulua siellä kuusen kupeessa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina, hyvää joulua sinne sinunkin joulumaahasi.

      Poista
  2. Sait hymyn huulilleni. Vähän samankaltainen kokemus meillä, paitsi että ainoa löydyksissä oleva kuusenjalka oli vähän liian pieni valitsemalleni kuuselle. Eikä siihen minijalkaan sitäpaitsi mahdu vettä juuri ollenkaan. Oli vähän kuin Tuhkimon sisarpuolille olisi tungettu siroa korkkaria liian isoon jalkaan. Kun viimein onnistuimme, huumorimieli loppui. Totesimme, että saa olla.

    Mutta kuusen tuoma tunnelma on kohillaan. Ja ensi vuonna sitten taas muistetaan, miten homma pitäisi hoitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluvalmistelujen kiemurat voivat olla yllättäviä, Leena, mutta ehkäpä me viisastuneina muistetaan ensi vuonna arvioida paremmin myös kuusen tarpeet :).
      Minulla onkin nyt sitten kaksi erikokoista kuusenjalkaa valmiina seuraavaan jouluun, niin ei tarvitse ensi kerralla muistaa muuta kuin se, mihin panin ne talteen.

      Poista