perjantai 14. joulukuuta 2018

Naisten täytyy, vai täytyykö?


Luin äskettäin erään mielenkiintoisen artikkelin nykynuorten työelämän arvottamisesta, ja siinä ohimennen mainittiin myös pari meille naisille tuttua käytöspiirrettä. Kun ne joku sanoiksi pukee, ne tuntuvat niin itsestäänselvältä totuudelta, että täytyy ihan ääneen huokaista, että miksen niistä ole minä keksinyt kirjoittaa. Ovat nimittäin täysin itse koettuja juttuja nämä.

Ensinnäkin tämä, että naisten täytyy tehdä huomattavasti enemmän, jotta heidät tulkitaan ystävälliseksi.

Vaihteeksi.
Niin totta! Naisten täytyy hymyillä paljon. Tilanteessa kuin tilanteessa naisilta odotetaan hymyilyä ja mielistelyä, ja kaikki muu tulkitaan ikäväksi akaksi. Minäkin opin tämän mukavan tytön perussäännön jo varhain teini-iässä. Vuosikymmenten harjoitusten jälkeen minusta on vähitellen kehittynyt melko hyvä hymytyttö. Naama toimii kuin automaatti. Joskus ihan poskia vihloo, niin on suupielet heti ylöspäin, kun joku vähän vilkaisee.

Miehet sen sijaan kulkevat totisin naamoin, enkä minä koe, että he olisivat millään tavoin epäystävällisiä. Koska minä en odota heiltä sen enempää.


Toiseksi tämä, että naisille asetetaan tavoitteita, että naiset eivät ole riittävän hyviä, jos he eivät saavuta jotakin tiettyä asiaa. 

Niin totta! Naisia neuvotaan ja opastetaan jatkuvasti olemaan enemmän ja tekemään paremmin. Naisten pitää pyrkiä koko ajan parempiin suorituksiin, ulkonäköön ja hyvinvointiin, työssä vähintään on painettava niska limassa hikikarpalot sinkoillen. Poikkeuksia tietenkin on, mutta ne pistävätkin oikein kunnolla silmään. Sellaisista naisista tehdään oikukkaita naispettureita tai nostetaan jalustalle ihmeteltäväksi. He eivät ole normaaleja.

Työmatka-autoillessa kuuntelen Ylen keskusteluohjelmia, joissa olen voinut havaita lisäksi sen naiseuden piirteen, että nuoretkin naiset ylipäätään ilmaisevat itseään vähätellen. Vaikka kuinka olisi korkeassa asiantuntija-asemassa oleva naissukupuolinen keskustelija, niin varmasti puhe narisee omaa puhetta anteeksi pyydellen. Ja mitä painavamman mielipiteen tämä asiantuntijanainen hellävaraisesti kitisten sanoo, sitä varmemmin hän myös lauseen loppuun kevyesti naurahtaa. Kuunnelkaa joskus huviksenne, näin se menee.

En ymmärrä, miksi myös nuoret naiset suostuvat tähän. Eikö maailma olekaan tämän enempää tasa-arvoistunut sitten minun nuoruuteni?

Se toinen minä.
Onneksi vanheneminen sentään tuo helpotusta tähän ikiaikaiseen osaamme. Vanhana ei ole mitään syytä olla kiltti ja reipas tyttö. Vanha nainen ei nimittäin ole senkään vertaa arvoinen kuin nuori, joten turha edes yrittää.

Minäkin vaan pidän nyt tämän ryppynaamani peruslukemilla enkä aio pyytää anteeksi, vaikka tulikin kitkerää tekstiä. On minulla lupa kirjoittaa mitä ajattelen. Vai mitä? Eikö olekin?









...

🌼🌼🌼

Kommentteja ilomielin vastaanotetaan.

Kiva kun käväisit, tulethan pian uudestaan.


🌼🌼🌼

...

6 kommenttia:

  1. Kauheaa, jos mies hymyilisi koko ajan. En luottaisi sellaiseen urokseen.
    Postauksen loppupuolella vastaatkin siihen miesten usein esittämään kysymykseen. että: "Mistä ne vihaiset vanhat akat oikein tulevat?" 🤣🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, Kirsti, ja siitä tuli mieleen, että en kyllä jatkuvasti hymyilevää naistakaan kovin vakavasti ota. Ja sekin vielä, että eivät vallankahvassa kiinni olevat Angela Merkel a Theresa May paljon hymyile. He ovat hyviä esimerkkejä poikkeuksista, joista siis mekin vanhoiksi ehtineet akat voimme ottaa rohkeasti mallia :).

      Poista
  2. Moi. Ollaan vaan just sellaisia kuin hyvältä tuntuu, ehkä välillä aurinkoisia ja välillä taas kaikkea muuta ☺. Pakkoiloisuus vie liikaa energiaa.Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitous on parasta, kaikille osapuolille, niin se on. Ollaan vaan reilusti, mitä ollaan. Teeskentely on raskasta.

      Ehkä joku voi oikeastikin olla koko ajan niin onnellinen ja hyvällä mielin, että on pakko taukoamatta hymyillä ... Mutta en minä usko, että se on kenellekään aidosti mahdollista.

      Poista
  3. Tosi hyvä kirjoitus Eeva.
    Ja sitäpaitsi vanhat akat ovat usein paljon kiinnostavampia, koska ovat ymmärtäneet, että kaikkia ei tarvitse koko ajan miellyttää.
    Tosin asialla on toinenkin puoli. Itselläni on kyllä parempi olo silloin kun hymyilen. Siksi yritän joskus tieten tahtoen houkutella itseäni hymyilemään, vaikka en niin hyvällä tuulella olisikaan. Ja hokkus pokkus. Oma olo paranee! Mutta silloin hymy on kyllä tarkoitettu siis etupäässä itselleni, ei muiden miellyttämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena.
      Totta on, että ilmeillä ja kehon asennoilla voi vaikuttaa omaan mielialaan, ja samalla toistenkin. Hymy antaa paitsi ystävällisen vaikutuksen, myös hyvän mielen, joten ei se tietenkään paha tapa ole. Se harmittaa, kun meidät naiset on opetettu sitä väärin käyttämään hyväksynnän hakemiseen.
      Näin vanhana akkana onneksi helpottaa siltäkin osin :)

      Poista