tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulumieltä ja vähän -haikeuttakin


Mistähän johtuu tämä outo muutos asenteessani. Olen niin innoissani joulun odotuksesta, että itsekin ihmettelen. Tämä ei ole minulle normaalia.

Sen jälkeen, kun lapset kasvoivat ulos joulun taikamaailmasta, en ole jouluihin paljonkaan panostanut. Viime tipassa olen ostanut kaupasta tai joulumyyjäisistä ruoat ja leivonnaiset, silittänyt jouluisen pöytäliinan ja nostanut kynttelikön pöydälle, ja siinä se on ollut, minun jouluni. Tarkemmin sanottuna myös mieheni joulu, sillä hän ei senkään vertaa ole joulua rakennellut.

Jo aikaa sitten lakkasin joulusiivoilemasta, leipomasta ja paistamasta. Enkä niihin puuhiin ryhdy tänäkään vuonna. Tässä on nyt kysymys enemmän mielentilasta kuin tekemisestä: minua tontuttaa. Päässä hyrisee joulumieli.

Samanaikaisesti mielessä on myös hiven haikeutta. Joulunaika on niin muistoja täynnä. Ihanat perhejoulut, jolloin lapset olivat pieniä, ja ne joulut, jolloin mukana olivat myös omat vanhempani, niitä en koskaan saa takaisin. Miten äkkiä jokainen joulu on muisto vain.

Alut ja loput kulkevat käsi kädessä, sille ei voi mitään, on vain elettävä, jokainen hetki. Siksi en yhtään harmittele tätä  - minulle outoa - tonttumieltäni, päinvastoin. Eikä se ole yhtään liian aikaisin alkanut. 

Joulunodotuksen satutunnelma pitää minut hyvällä tuulella, kun ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän, että voin vain nauttia siitä. Minun ei tarvitse mitään muuta.

...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

4 kommenttia:

  1. On mukavaa muistella lapsuuskodin joulua, ja joulua silloin kun omassa kodissa sitä lasten kanssa vietettiin. Nyt on täälläkin muuttunut joulunvietto - osan joulusta ollaankin ihan kahdestaan, ja hyvä niin. Lapset saavat perheineen tehdä omat joulumuistonsa enkä vaadi että jouluna juostaan sinne ja tänne. Itse saimme juoksujoulut kokea silloin kun lapset olivat pieniä, huh sitä aikaa.
    Ihanaa kun olet saanut jouluksi tonttumielen, toisin kuin minä. Jos totta puhun, haluaisin mieluummin paeta vuorille jouluksi. Ja ukon ottaisin tietty mukaan. Viettäisin niin yksinkertaisen joulun kuin vaan mahdollista, joulun herkutkin olisivat perin yksinkertaisia. Olen vissiin tulossa tylsäksi erakoksi, tai sitten joulumieli ei vaan yksinkertaisesti ole tullut minuun, vielä. Varmaan asioihin vaikuttaa sekin että olen elintarvikelaitoksesssa töissä, ja siellä on jo ihan mahdoton jouluvouhotus tietenkin jo päällä. Mukavaa viikonjatkoa sinulle Eevaseni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, Tuulikki, että aikuisten lasten ei tarvitse tehdä joulusta stressiä vierailujen takia. Meillä tapaamiset hoidetaan usein jo ennen joulua, harvoin itse joulun pyhinä satutaan yhteen, mutta onhan se tietysti aina kaikista parasta joulua sellainen. Minulle riittää tonttumielestä huolimatta myös ihan yksinkertainen joulutunnelma, mitään en aio valmistella itse, hyvä jos kaupassa käyn :) Odotan vain lepoa ja letkottelua ja kuusen tuoksua.
      Kivaa viikkoa sinullekin, Tuulikki!

      Poista
  2. Piipahdin taas lukumaratoonilla. Oletkin aika tuottelias!

    Kivoja kirjoituksia, joista päälimmäisenä jäi mieleen, että tuo sinapinkeltainen sopii sinulle mahdottoman hyvin. Minut se väri saa sairaan näköiseksi, vaikka siitä pidänkin.
    Minä olen pitkästä aikaa jopa vähän hössöttänyt joulua, kun saan taas järjestää omaa sellaista. Viime vuodet kun tulimme aina tänne Suomeen muiden valmiisiin jouluihin kuokkimaan. Toki kutsuttuna, mutta kuitenkin.
    Tänään leivoin jopa pipareita, Voi sitä tuoksua!

    Lämpöinen neilikan ja inkiväärin tuoksuinen ajatus sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Leena, minä pidän yllä tällaista kirjoitusmaratoonia ikään kuin päiväkirjaa :D Kun laadusta tinkii, niin määrää tulee. Kiva,että ehdit piipahtaa.
      Taisinpa saada piparintuoksua nenääni, niin alkoi minunkin tehdä mieli piparin paistohommiin.

      Poista