lauantai 17. marraskuuta 2018

Viikon varrelta, pari valopilkkua

Yksi Kauppaneuvoksen kahvilan kamareista.

Tämä viikko on ollut yksitoikkoisen tasaisen harmaa, sellainen tyypillinen marraskuun viikko. Paljon en saa aikaiseksi yleensäkään, mutta kuluneen viikon tapahtumilla en voi kehua sitäkään vähää.

Töitä olen tehnyt etupäässä kotona, istunut koneen ääressä, arvioinut tehtäviä ja suunnitellut tulevia opetuskursseja. Arviointi on mielenkiintoista puuhaa, koska siinä näkee opiskelijoiden edistymisen, mutta täysin uuden kurssin kokoaminen on minulle työlästä ja hidasta hommaa. Niin paljon on päivitettävää tietoa ja uuden materiaalin kasaamista. Mutta opetustyössä pätee edelleen se, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten olen pitänyt itseni kurissa.

Yksi valopilkku oli kahvittelukäynti Kauppaneuvoksen kahvilassa maanantaina. Halusin istua ihan yksin enkä ottanut miestä mukaan, vaikka se vähän sillä tavoin alta kulmain katsoi, että hänelläkin kahvilahammasta pakottaisi. En kiertänyt kaupoissa, en kirjastossa enkä hoitanut samalla mitään asiaa, menin vain kahvilaan istumaan. Ja olemaan.

Toinen valopilkku harmaan keskellä oli tiistai-illan kirjoittajakerhon kokous. Tapasimme P:n kotona, joimme teetä ja arvioimme vuoronperään tuotoksiamme. Ilmassa leijui romantiikkaa, jännitystä ja nuoruuden kaihoa. Totesimme olevamme aika onnistuneita, keskeneräisyyksistämme huolimatta. Harmitti että minulla oli niin vähän aikaa, kun piti joutua nukkumaan varhaista aamuherätystä varten. Kuohuviinikin täytyi tällä kertaa jättää väliin.

Keskiviikkona oli siis työpaikalle ajo. Lähtö kotoa 6.30. , paluu 17.30. Siinä lyhyesti se päivä.


Kaikenlaista paperia sitä säästää.
Ulkoisesti nähtäviä saavutuksiakin on kuluneelta viikolta yksi, oikein suurtyö. Otin torstaina käsittelyyn kaikki tärkeät paperit. En ole kokonaiseen vuoteen viitsinyt laittaa yhtäkään maksutositetta tai muuta dokumenttia sinne, minne ne kuuluisivat, roskiin tai kansioon, vaan olen sullonut kaikki vanhaan käsilaukkuun. Nyt kippasin ne lattialle ja lajittelin turhiin ja tärkeisiin. Puolet sain jo järjestykseen, toinen puoli jäi viikonloppuun.

Ja niin, selasin netistä niitä valaisimia, joista aiemmin kirjoitin. Näyttää silmä vähitellen löytävän sen mallin, johon se ei kyllästy, joten toivoa on, että valaisinprobleemi lähiaikoina myös järjestyy.

Tällaista väritöntä puuhailua oli tämä minun viikkoni.
Miten sinun viikkosi kului?

 ...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

6 kommenttia:

  1. Sinulla on todella mielenkiintoinen työ. Uskon että sinulla on jokainen päivä vähän erilainen. Sen verran minullakin on koulutyöstä kokemusta että joskus nuoruudessani olin peruskoulun ala-asteen kansliassa töissä, ja mieluisin homma oli auttaa opettajia kokeiden puhtaaksikirjoitusten kanssa, ja joskus sain myös valvoa oppilaita kokeiden aikana. Oi niitä aikoja . .
    Todella viehättävä kahvila, missä kävit. Joskus on mukavaa käydä jossain ihan itsekseen, ja nauttia olosta ilman ”häiriötekijöitä”
    Hyvä on joskus ottaa itseään niskasta kiinni, ja tehdä joku pitkään mieltä vaivannut tehtävä tehdyksi. Meilläkin on makkarin piirongin päällä aikamoinen pino kansioon laitettavia tositteita, mutta kun niistä puuttuu reiät, ja rei’ittäjä on toisessa huoneessa. Vaikeata.
    Iltavuoroviikolla käytin joka aamu tunnin kukkapenkkien siivoamiseen, eli vähän päivässä - paljon viikossa :)
    Mukavaa oli taas lukea postauksesi - mukavaa ja levollista viikonloppua sinne!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelua piisaa, se on totta, Tuulikki. Vaan ei ole ammatinopettajan työ niin kuin ennen ... ei tätä oikein enää samaksi työksi tunnista kuin vielä kymmenen vuotta sitten, niin paljon on tullut kaikenlaista uutta tehtävää. Vanhoille aivoille se teettää töitä :).

      Kiitos kommentista ja mukavan rentoa viikonloppua sinulle.

      Poista
  2. Ymmärrän tuon sinun pienen tuskailusi kurssien tai tehtävien suunnittelussa, kun aivan kaikki on mennyt digiksi.Mielenkiintoista että sinä kuulut kirjoittajakerhoon. Kirjoitat siis myös kaunokirjallisuutta. Samoin minä. Yksin nautittu kahvilahetki on nautinto.Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sanoin turhan hienosti "kirjoittajakerhon" kokous, eihän meitä ole kuin kuin kolmen naisen porukka, jotka harjoittelemme yhdessä novellikerrontaa. Se vain on niin paljon haasteellista, että joka päivä huomaan kirjoittavani blogipostausta, vaikka novellia piti.
      Kiitos kommentista, Marja, ja hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Kauppaneuvoksen kahvilassa on iloisen värikästä. Hienoa, kun sait viettää siellä laatuaikaa itsesi kanssa. Joskus sitä kaipaa muuallakin kuin kodin seinien sisällä. Minusta ei olisi sinun työsaappaisiin. Ihailuni. Nuorista kyllä tykkään.
    Inspiroivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kahvila on vakiopaikkani, se on todella viihtyisä ja tilaa on aina. Ja kyllä totta puhuen työsaappaani ovat aika painavat, Kirsti, ei meinaa minunkaan jalka niissä enää jaksaa nousta niin kuin ennen :). Olen alkanut suunnitella uutta uraa puutarhatöissä ...
      Kiitos kommentista, ja oikein antoisaa viikonloppua sinullekin!

      Poista