sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tilasin valaisimen ...

Tindori-valaisin. Kuva Nettilamppu.fi.

Tarkat blogini seuraajat varmaan muistanevat, että pikku keittiömme on loppukesän muuton jäljiltä ollut kolkko kuin öinen autiomaa. Noin siis kuvaannollisesti, sillä kotimme sisustuksesta on  koko syksyn puuttunut yhtä ja toista ja varsinkin keittiön valaisinta.

Ongelman ydin ei liene niinkään valikoimissa, vaan siinä, että tiukan valintakriteeristöni läpi ei helposti luiskahda mikään, saati valaisin, josta ensimmäisenä aamulla kahvikuppini ylle valo loistaisi. Tässä vaativassa tehtävässä ei voi toimia mikä vain.

Siksi olen tehnyt valaisimen etsinnässä kovasti töitä ja melkein luopunut toivosta, mutta lopulta sattui eteeni mahtava yllätys. Löysin kuin löysinkin yhden mallin, joka täyttää ehdot, ja jopa päätin ostaa sen. Monipuolisen hintavertailun tuloksena jopa tilasin sen.


Ja eipä mitään, viikon päästä tilauksesta, eilen lauantaina, hain paketin lähikaupan pakettiautomaatista. Kannoin paketin hellävaraisesti kotiin ja innosta hihkuen kaivoin laatikosta esiin tyylikkään Tindori-valaisimen.

Oooooh!

Oli lasipallukka.


Oli puulammellit.

Oli pätkä sähköjohtoa.


Oli kuvalliset koontiohjeet.

Kääntelin lamelleja, sottailin johtoa, pyörittelin pallukkaa ja katsoin ohjetta ja älysin, että valaisin pitää ensin kiinnittää kattoon ennen kuin sen voi koota. Nousin siis jakkaralle ja ryhdyin mittaamaan sopivaa etäisyyttä katon pistorasiasta pöydän ylle.

Tehtävä osoittautui vaaralliseksi, joten huusin miestä apuun pitelemään lamellipakettia sopivalla korkeudella pöydän päällä, jotta sain aidon kokonaiskuvan tilanteesta. Joka lopulta monien mittausten jälkeen osoittautui sellaiseksi, että valaisimen johto ei ollut riittävän pitkä.

Kaiken lisäksi johdossa ei ollut pistotulppaa, vaan pelkät piuhat vanhan ajan malliin, joten tein pikaisen päässälaskutoiminnon ja päättelin, että tämä ei ole minun valaisimeni. Että nyt oli kritiikin tiukasta seulasta lipsahtanut läpi aivan vääränlainen valaisin.

Pistokkeen puute ei vielä olisi ollut liikaa, mutta johdon pidentämisen tarve oli. Halvasta valaisimesta olisi pian tullut kallis valaisin. Kun tämän päälle huomasin vielä sen, että puulamellit eivät olleet puuta vaan jonkinsortin puukuitulevyä, kiireesti hutaisin kaikki takaisin pakettiin ja paketin takaisin postiin.

Niin meidän keittiössämme edelleen vallitsee sama tuttu pimeys kuin tähänkin asti, ja niinpä edelleen saavat blogiani tunnollisesti seuraavat lukijani lukea näitä erittäin mielenkiintoisia ja merkittäviä keittiönvalaisinpostauksiani, jotka aiheensa tärkeydessä hyvin peittoavatkin muut maailman murheet.


...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

8 kommenttia:

  1. Moi. No olipa pettymys! Kasattavina myytävät huonekalut ovat rasittavia. Onneksi on kynttilöitä : ) Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin, Kristiina, en olisi odottanut näin pienistä osista koottavaa hökötystä, vaikka kokoamiseen olinkin varautunut. Kunpa kaupoista löytyisi kaikki valmiina, näkisi heti lopputuloksenkin, mutta kun ei. Ja tosiaan, hyvä idea, taidankin laittaan kynttelikön pöydälle ...

      Poista
  2. Voi kyllä harmittaa puolestasi. Tuo valaisin olisi ollut niin kaunis. Oisko mahdollista käydä ihan kivijalkaliikkeessä katselemassa valaisimia, sieltä saisi varmasti apua mahdollisessa kokoamisessa ja saisi sen heti mukaansa. Ja hyvässä liikkeessä palvelevat myös niin , että tilaavat haluamasi valaisimen liikkeeseen, ja maksusta sovitaan sitten etukäteen ettei tule yllätyksiä.
    Minä valitsin lopulliseksi valaisimeksi keittiönpöydän yläpuolelle ”kristalli”kruunun, mutta se ei valaise suoraan alaspäin vaan on niin mieleinen että sellainen asia on sivuseikka :)
    Hyvää ja aurinkoista sunnuntain jatkoa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minulla kovin iso paha mieli ole, Tuulikki :). Verkko-ostoksia tehdessä osaan varautua ennakkoon, että takaisin lähtee. Ehkä Tindorin löytäisi tavallisesta superhypermarketistakin, ja joka tapauksessa pitää tarkemmin mitata edes se johdon pituus ensi kerraksi.
      Sainpahan lisää aikaa miettiä vielä, ja aion katsoa nyt tosissani senkin vaihtoehdon, olisiko jonkinlainen kruunu myös meidän keittiössä hyvä.
      Oikein kivaa ja aurinkosta sunnuntaita sinulle!

      Poista
  3. Kyllä se oikea vielä löytyy.
    Hauska näitä valitsemisen vaikeudesta kertovia juttuja on lukea, kun itse on pikaisesti päättävä tyyppi.
    Jos sinua ei harmita, ei minuakaan. Eri juttu olisi, jos olisit kuin maasi myynyt.
    Kivaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tosiaankaan ole vakava ongelma :) Oikeastaan enemmän huvittava, verkkokapoissa kun saa aina jännittää, miten lopulta käy.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uuden viikon alkua sinulle, Kirsti!

      Poista
  4. Valaisin näytti todella kauniilta. Ikävä kun se oli jonkinlaatuinen huijaus. Toisaalta hämäryys tuo jonkinlaista latautunutta ilmapiiriä, joka piristää rakkauselämää. Niin, mutta kyse oli keittiöstä. Ehkä sielläkin voi syntyä latausta. Enpä ole koskaan testannut. Kun minun päätökseni on nopeat. Vähän niin kuin lammpu kuin lamppu. Mieluiten retro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se huijausta suorastaan ollut, oli vain huono valinta. Oma moka, kun en tarkasti perehtynyt laitteeseen. Ja joo, Marja, hämärässä on latausta, nopea on lähtö, unimaahan 😊. Retrolamppu muuten onkin hyvä idea, kiitos vinkistä

      Poista