tiistai 27. marraskuuta 2018

Jumijumijumi

Jo aamuyöstä se alkaa.
Tässä taas istun, jumitan käppyrässä. Niska vinossa naputan naputan ja valitan valitan.

Miksi minä kökötän koneen ääressä, jos se tekee kipeää? Miksi en ota joogamattoa ja venyttele lihaksia kuntoon?


Siksi, että silloin pitäisi lopettaa naputus, irrottaa sormet läppäristä, nousta tuolilta, kävellä kamariin ja avata komeron ovi, kumartua alahyllylle, ottaa matto, viedä se olkkariin ja levittää lattialle, asettua makuulle ja alkaa hommiin.


Siksi että minä olen hölmö.

...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼



6 kommenttia:

  1. Ihan kuin kirjoittaisit minusta.
    Kaikkea muuta teen, paitsi sitä, mitä pitäisi.
    Tänään ei jaksa. Onneksi on huominen
    Jos emme silloinkaan jaksa, itseppähän kärsimme.
    Jumitonta loppuiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, Kirsti. Heikko onpi ihminen :)
      Mutta tänään vähän venytellään, jooko?
      Kivaa keskiviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Samanlaista saamattomuutta on täälläkin ilmassa. Miten vaikeata onkaan hakea se ompelukone komerosta jotain pientä vaatteen korjausta varten, ja pölynimurikin on saavuttamattomissa, entäs blenderi - sekin on kaapissa. Pitäisikö kaikkien vehkeiden ja välineiden säilytyspaikka kuitenkin olla keskellä keittiön tai olohuoneen lattiaa, jolloin ne olisi helposti saatavilla? Auttaisiko sekään kuitenkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä idea, Tuulikki, kaikki vehkeet vaan keskelle lattiaa, siitä ne on helppo ottaa käyttöön - heti kun innostuksen puuska saa meidät valtaansa :).

      Ainakin joogamaton uutta sijoituspaikkaa kokeilen jo tänään ... varmasti ...

      Poista
  3. Saamattomuutta täälläkin. Minullakin on tuo joogamatto. Missä lienee tällä hetkellä. Saamattomuus kuuluu välillä elämään. Ihmisen osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjai, Marja, sinä et edes tiedä, missä sinun joogamattosi on :) ... Vaan sinä käytkin kuntosalilla, et sinä mitään mattoja tarvitsekaan.
      Ja lohduttavaa tietää, että psykologia ymmärtää ihmisen tätäkin puolta. Ehkä ihmisen osa on olla välillä myös saamaton, voi olla. Alkuperäiskansojen elämästä sen ehkä näkee, millä tavoin meidän pitäisi elää, sellaista tulee toisinaan mieleen.

      Poista