torstai 15. marraskuuta 2018

Ei ole oma vika, jos minä lihon

Keinovalot yrittävät parhaansa Ilosaaren sysipimeässä rannassa.

Kaikki ei aina ole yksin itsestä kiinni. Ei edes ylensyöminen. Itsekurilla ei pitkälle pärjää, sillä menet minne tahansa, aina törmäät herkkuihin. Kuka jaksaa joka ikisen ihanuuden kohdalla jatkuvasti sanoa ei?

Ja kun samanaikaisesti tehokas työkulttuuri pakottaa meidät toimimaan kuin koneet, jotka eivät tarvitse sellaista inhimillistä höttöä, kuten lepoa, paijaamista ja juttuseuraa, niin mikä ihme enää on, jos kotimatkan ostoskeskuksessa kauppakassiin päätyy porkkanapussin kaveriksi pari kiloa suklaata. 

Kun vielä työmatkat ovat pitkät, niin kuin minulla on, jää arkisin entistä vähemmän aikaa lähteä kyläilemään kaverin luokse tai muuhun mukavaan inhimilliseen oleiluun, mikä antaisi hyvää oloa.

Koko päivä koneen ääressä, vähän tötterössä jo.

Minä vielä tunnistan itsessäni inhimillisiä tarpeita, kuten toisten ihmisten läsnäolon ja henkisen yhteyden tarpeen, mutta en minä ehdi enkä jaksa niitä arki-iltoina tyydyttää, sillä olen ihan poikki, kun viiden aikaan illalla pääsen kotiin. En minä jaksa mitään. Ja kuin tilauksesta eteeni ilmestyy kauppakassin pohjalta houkutus: lempisuklaata ja kipollinen pähkinä-kinuski-suklaa-jäätelöä. Niiden avulla saa väsynytkin hetkessä hyvän olon.

Ja sitä paitsi. On marraskuu.

 ...

PS.Ylen toimittaja Eve Mantu on koonnut kahdeksan hyvää selitystä siihen, miksi nykyihminen syö liikaa. Siitä jutusta minäkin tämän synninpäästön sain.



...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

4 kommenttia:

  1. Nythän me saatiin vastuuvapaus: Helpottavaa kuulla, ettei syy ole meidän kummankaan!
    Hyvää yötä Eeva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Kirsti. Tälläkin vastuulla on puolensa. Ihmisiä vain ollaan.
      Kiitos kommentista ja hyvää perjantaita sinulle!

      Poista
  2. Onkohan kyse jonkinlaisesta ihmisluonnon hyväksikäytöstä? Mainostaja osaa kyllä iskeä ihmisen arimpiin kohtiin, ovathan karkkihyllytkin tietyissä kohdissa kaupoissa, ja jo lapsena opitaan konstit saada haluamansa. Olet julma äiti jos huudatat lapsiasi kaupassa. Vaan taitavat nykyisin irtokarkit kelvata yhtälailla keski-ikäisille naisille kuin lapsillekin. Jonkun tutkimuksen muistan lukeneeni tästä asiasta joskus.
    Olisihan se kyllä ikävää jos kaikki herkut oliis piilotettu, ja niitä saisi vain pyydettäessä, niin kuin tupakkakin vaikkei täälä poltetakaan.
    Tulikohan nyt edes asiaa vai sen vierestä, mutta kumminkin mukavaa perjantaipäivää sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vakuuttunut, että näin on, Tuulikki. Kaikki ihmisen perustarpeet on alistettu kaupalle. Pitää olla valppaana, ettei tule höynäytetyksi. Ei me mitenkään voida tarvita niin paljon sitä kaikkea, mitä ruokakaupoissakin meille tarjotaan.
      Kiitos kommentista ja myös sinulle mukavaa perjantai-iltaa ja samalla jo huomistakin.

      Poista