lauantai 10. marraskuuta 2018

Edes yksi taulu, mutta ei


Erilaista mielenkiintoista.
Olen nyt ryhtynyt tuumasta toimeen sen meidän tauluprojektin suhteen. Minä tietysti sen konkretian tässä(kin) asiassa teen, kun miehellä on pää kiinni omissa pilvissään. Ja tämä tehtävä minulle hyvin sopii, en vastusta. Saan valita mieluisani taulut.

Kun vain löytyisi se mieluisa. Olen selannut Taikon sivut moneen kertaan, mutta turhaan. Eilen kävin paikallisessa Galleria Kohinassa omin silmin katsomassa, taas turhaan.

Tauluja on hirveästi, mutta ei kelpaa.

Kun saan päähäni jotain tiettyä, muu ei käy. Siinä vika. En osaa ostaa tuosta noin vain, mitä vain, vaikka varmasti sopisi meidän vaatimattoman kämpän tyhjälle seinälle kaikki vastaantulevat teokset.

Ukkoja ja lintuja ikkunassa.  




Galleria Kohinassakin minua innostivat enemmän ikkunat kuin taide.

Niissä on jotain ... jännittävää ja kiehtovaa, vanhan talon ikkunoita kun ovat. Näkymä niistä on Taitokorttelin sisäpihalle, mikä vain lisää menneen ajan romanttista tunnelmaa.

Huomasin minä yhden mielenkiintoisen taulunkin. Oranssi-keltainen pisti silmään, ja ajattelin, että se sopisi hyvin keittiön seinälle mustan sekaan. Mutta.

Tuo aihe. Liian synkkä.

Ja outo. Sen nimi on Näen tytön.
Näen tytön.



Tämä toinen oli myös kiva, mutta se näytti minusta liikaa harjoitukselta, ihan kuin se olisi jäänyt kesken. Mutta toisaalta, grafiikassa tällainen salaperäisyys taitaa kuulua asiaan. Joka tapauksessa väri on siinä liian hailakka. Nimeä en muistanut katsoa, kun jo heti päätin, että ei käy.

Kriteereistäni huomaa, että en tiedä taiteesta yhtään mitään. Mutta kai tykkääminen riittää kriteeriksi, jos ei kerää tauluja sijoitusmielessä, niin kuin minä en kerää.


Vaikka kyllä minusta alkaa tuntua, että teen minä tästä nyt turhan ison projektin.

Epäilen, että tämä tulee kestämään kauan.

Olisi näissä ollut mistä valita. Jos olisi kelvannut.

Vaan ei tässä nyt niin kiire ole, jatkan pikku hiljaa etsintää ja laajennan hakua. Sain Kohinasta pari hyvää verkkokauppavinkkiä, joiden kautta uskon pääseväni eteenpäin.



Minkälaisiin hankintoihin sinä tarvitset aikaa?


...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tuu pian uudestaan.

🌼🌼🌼


6 kommenttia:

  1. Ihana tuo Ukkoja ja Lintuja ikkunassa teidän kodissa. Aikaa on. Mahdottomasti. Kyllä sinä sen taulun vielä löydät. Sellaisen josta todella tykkäät. Minusta se on hyvä kriteeri. Vaikka ammattilaiset sijoittajat ei siitä kauheasti piittaa. Rentouttavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Marja, ei nuo ukot ja linnut ole meidän ikkunassa - ainakaan vielä ... :) Kuvat ovat Galleria Kohinasta.
      Aikaa on, olet oikeassa, minun pitäisi ottaa nyt vaan rauhallisesti, mutta kun tahtoisin jo päästä näkemään kauniin kodin.
      Rentoa viikonloppua sinullekin.

      Poista
  2. Mikäs kiire sen taulun kanssa on? Mieleinen sen olla pitää.
    Hyvää isänpäivää ja viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, Kirsti, mikä kiire oikeaasti, sitä on hyvä miettiä :) ... Mutta kun jo näen silmissäni, miltä kodin pitäisi näyttää, niin en malta odottaa. Ehkä pitäisi opetellakin itse maalaamaan?
      Oikein hyvää isänpäivää ja viikonloppua sinulle ja miehellesi myös.

      Poista
  3. Uskon vakaasti että joskus vielä löydät Sen Taulun. Se kun tulee kohdalle, katsot sitä silmät selällään ja sydän lyö yhden ylimääräisen lyönnin. Siitä tiedät että se on se oikea. No, ehkä sen mieluisan taulun löytää lievemmilläkin tunteilla :) Taulun hankkiminen on pieni asia, mutta jos sen täydellisen löytää, siitä on iloa koko loppuiäksi eikä siihen kyllästy. Taulu pitää ehdottomasti olla sellainen mistä tykkää oikeasti, eikä ole vain sijoitus.
    Oletko koskaan ajatellut että jostain omasta valokuvastakin voisit tehdä taulun? Itselleni rakkaimmat taulut kodissani ovat omat vesivärityöt sekä vuodenaika-taulusarja oman puutarhan kasveista valokuvina. Eli on myös tunnearvoa, eikä toista samanlaista ole.
    Mukavaa lauanta-iltaa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi todella ihanaa, jos olisi itse maalattuja tauluja, tai edes sukulaisten, mutta ei satu olemaan meidän suvuissa niin taiteellista väkeä. Valokuvat on myös hyvä idea, Tuulikki, ja niitä jo onkin seinillä. Nyt kaipaan toisenlaista väriä ja tunnelmaa.
      Tiedän, että pitää olla kärsivällinen, mutta kun se on vähän vaikeaa minun luonteellani.
      Hyvää isänpäivää sinulle ja ukollesi!

      Poista