torstai 18. lokakuuta 2018

Yllätyksiä Kuopiossa

Niinhän me tehtiin miehen kanssa eilen se ostosreissu Kuopioon, jota tiistaina suunnittelin.
Tarkoitus oli ostaa valaisin keittiönpöydän päälle. Pikkumattoja eteiseen ja vessaan. Kapea peruspeili eteisen seinälle.

Eikä mitään löytynyt.

Ei minun kriittisen seulani läpi pääse mikä vain.

Vähällä kyllä oli, ettei Huonekalukeskuksen valaisimia ihastellessa ostettu tuhannen viidensadan euron kristallikruunua olohuoneeseen ... se oli niin kaunis! Viime tipassa onneksi muistettiin, että meillä on jo yksi kristallikruunu, tosin paljon vaatimattomampi, mutta silti.

Tämän rinnalle ei mikä vain sovi, eikä tarvitse edes.

Tämä  nimittäin on kuuskytluvun tyyliä, ja ei niin mieluinen malli, mutta perintönä saatu kun on, niin katossa se roikkuu.

Jos tämän rinnalle ostaa toisen, se pitää tarkkaan harkita, ei siihen käy mikä vaan. Ja melko varmasti voisi käydä lopulta niin, että pitäisi ostaakin kaksi uutta ja luopua vanhasta kokonaan, joten tultiin järkiimme.

Nieltiin pettymykset ja lähdettiin Matkuksen Daddys Dineriin hakemaan lisäpuhtia - missä ruoka oli yllättäen ihan hyvää - ja suunniteltiin seuraavaa siirtoa.

Daddy's Dinerin pöperöä, ihan kelpo ruokaa.






Se olikin todellinen yllätys.

Kännykkää selatessa huomasin, että eräs teiniaikojen paras ystävä oli juuri lähettänyt minulle viestin, jossa hän kysyi, voitaisiinko tavata, noin vain, tässä ja nyt, pikaisesti päiväkahvilla vaikka.

Hän oli huomannut blogistani, että olen paraillaan Kuopiossa, ja ajatteli, että olisi hyvä aika tavata, kun ei ollut ehditty toisiamme nähdä sitten kahdeksankytluvun.

Minä huokaisin, että jopas ja että no jopas, että no onpas tämä nyt. Yllätys!

Mutta jos vanha (!) ystävä on niin rohkea, että ottaa yhtäkkiä yllättäen yhteyttä, niin rohkea olen minäkin. Ajattelin, että mikäs siinä, tavataan. Ihan silleen niin kuin ennen vanhaan. Silloin kun mentiin vaan ja soitettiin ovikelloa, että nyt minä tulen, ollaanko.

Niin me tavattiin Ikean ovella, siirryttiin siitä Wayne's Coffeen kahville ja käytiin puolessa tunnissa läpi kolmenkymmenenviiden vuoden kuulumiset. Ei keritty ihan kaikkea, mutta hyvään alkuun päästiin. Sovittiin, että jatketaan toisen kerran eikä pidetä näin pitkää taukoa. Ei nimittäin olla silloin elossa enää.

Ei ajettu turhaan Kuopioon. Tämä yllätys oli tarkoitettu.

Sattui minulle tämän jälkeen vielä yksi mukava yllätys, kun päätin, että käydään ennen kotiin lähtöä  torin ympäristössä vilkaisemassa takkikaupat.


Löysin mieluisen villaulsterin (niin kuin äiti tällaisia takkeja nimitti), joka tosin on villa-polyesterisekoitusta eikä täyttä villaa.

Samoin jouduin tinkimään huivin laadusta, joka ei sekään ole villaa, vaan polyakryyliä. Nämä ovat niitä ikäviä myönnytyksiä nykyajan tehokkaalle tekokuituvaateteollisuudelle. Täysvillaisia ulkovaatteita ei helposti löydy, varinkaan sellaisia, joista todella malliltaan tai väriltään tykkäisin.

Nyt voin kuitenkin pitää myös mekkoja, joita en lyhyen syystakin kanssa ole voinut pitää. Tällä takilla uskon pärjääväni hyvin läpi talven, leudoilla säillä sillä varmasti tarkenen.


Shoppailut on tältä lomalta näin shoppailtu. Rahaa meni päivän reissuun noin kolmesataaviisikymmentä euroa, bensoineen ja ruokineen.

Nyt lähden ulos koiran kanssa. Se jo niin syyllistävästi minua katsoi, kun keikuin tuolilla noita kristalleja kuvaamassa. Muistutti olemassa olemisen syvemmistä merkityksistä.


Mitä se emäntä siellä katossa keikkuu, kun olisi meillä parempaakin tekemistä.



...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼





4 kommenttia:

  1. Olipas varmasti kivaa ja jännittävää tavata nuoruuden ystävä. Silloin nuoruudessa osasi kavereitten kanssa olla vain. Olla vain. Ehkä mieleen voi tulla jotakin jännää puuhaa. Tai sitten ollaan vain. Ihailen tuota sinun jämäkkyyttä noissa ostosasioissa. Ainoa ongelma on se, että se hidastaa sisutamista. Minulla kun on vimma tehdä nyt kaikki ja heti. Sinun analyyttinen tyyli on järkevämpi. Ja maltilla sisustaminen tuo varmasti hyvän lopputuloksen. Minun projekteissani ei aina käy niin...Kivaa torstaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Marja, vuosikymmenten jälkeen tapaamiset ovat jännittäviä. Ulkonainen muutos on niin suuri. Mutta onneksi sisäinen puoli meissä ei juuri muutu.
      Hyvä huomio tuo, että jämäkkyyteni ostoharkinnoissa hidastaa sisustamista. Se on todellakin totta :D.
      Mukavata torstakia sinullekin!

      Poista
  2. Ihana tuo ystävän yllätysviesti.
    Muistan elävästi ne ajat, kun tosiaan saattoi noin vaan mennä kylään, kun siltä tuntui. Samoin ihmiset piipahtelivat luonani.
    Osaat/te sinäkin/tekin pitää kukkaron nyörit kiinni, jos tarjolla oleva tavara tai hinta ei miellytä.
    Hätäisiä ostoksia yleensä aina katuu.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan jännittävä yllätys, tosiaan. Usein kavereitten kanssa nykyisinkin sovitaan, että voi tulla kylään milloin vain, mutta ei se silti enää helposti onnistu.
      Ja totta, kukkaron nyörit on meillä tiukalla, mutta silti ei osata säästää. Se on kummallista.

      Kiitos samoin, Kirsti, mukavaa viikonloppua sinullekin.

      Poista