perjantai 26. lokakuuta 2018

Viikon varrelta, vitsit ei lopu



Viikon kooste työstä ja vähän muustakin hauskasta.
Kivalla mielellä viikonloppuun.

Työ.
Työssäkäynti on hauskaa puuhaa, olen sen todellakin parissa kuukaudessa huomannut. Ei oo vitsit vähissä, niin paljon siellä kohelletaan ja sohelletaan. On viestintähäslinkiä, on aikataulusekaannuksia, on tietotekniikkaongelmia ja on hosumista ja säätämistä, että eipä voi muuta kuin nauraa. Enää ei jaksa muuta kuin nauraa, kun on vanha.

Vaikka ei pitäisi nauraa. Työssäkäynti on vakava asia. Se on syy aamulla herätä, se antaa itsetuntoa ja ihmiskontakteja, se opettaa uusia asioita, ja se on myös syy odottaa viikonloppua. Vapaat viikonloput antavat työhön sen suolan. Tai sokerin. Tai suklaan.


Arkiviikon annos. (Viikonloppu erikseen.)
Suklaa
Se on hyvin tärkeä osa viikkoa, ellei tärkein. Se naurattaa silloinkin, kun vitsit oikeasti on vähissä.

Tänään oli vähän sellainen tilanne, että meinasi alkaa ahdistaa, kun ei ollut suklaata käsilaukussa. Navigaattori meni sekaisin ja seikkailin vartin erään kaupungin ympyröissä, mutta lopulta älysin sulkea sen ja ajoin vaan muistista.

Minun ei pitäisi syödä suklaata, mutta minähän syön. Suklaata syön aina kun tekee mieli, ja mieli tekee. Kotona on minulla suklaavarasto.


Lepo
Sohvalla lököttelykuvia
olen postauksiin jo laittanutkin, mutta laitetaan vielä yksi, sillä lököttely on suklaan jälkeen tärkeintä. Tai no, on se tärkeämpää kuin suklaa.

Olen oppinut hyväksi lököttelijäksi nyt, kun olen töiden jälkeen aina niin väsynyt, etten muuta jaksa. Ei kuulemma ole hyvä juttu. Sohvalla pötköttely on aivokuollutta hommaa, sanovat jotkut, jotka haluavat pilata väsyneen ihmisen parhaan ilon. Parempi olisi, kuulemma, mennä joogasalille joogarötköttämään.

Eikä ole. Minä en lähde koville ja kylmille lattioille makaamaan. Enkä usko, että tietoisesti lötköäminen olisi parempi kuin tiedostamatta lötköäminen, niin että Ylen valeuutista, "pelkkä sohvalla makaaminen on aivokuollutta hommaa", ei kannata sinunkaan klikata.

Tuli tuosta edellisestä mieleen, että tietysti Yle. Minun pitää muistaa ottaa sekin mukaan tähän viikkoraporttiini, koska se on erottamaton osa arkeani. Ilman Yleä ei olisi tuotakaan edellä mainittua valeuutista tullut tietooni. Yleltä saan jokapäiväiset infot heti aamuviidestä alkaen, ja sieltä minä ammennan usein myös postauksen aiheita. Kauhakaupalla. Ilmaiseksi. Verorahoilla siis. Osa niistä on tottakin.

Postaus 
Postauksia kirjoitin tälläkin viikolla joka päivä. Ja aina vain päivä päivältä parempia. Niin sitä kehittyy, kun paljon tekee. Tämäkin lasketaan mukaan.

Aina innolla postaamassa.
Kotityöt
En voi olla mainitsematta myöskään kotitöitä, sillä pitäähän ne nyt edes mainita. Ei se mies sitten kuitenkaan teekään kaikkea kotona - enää - nyt kun se innostui harrastamaan eikä ehdi. Ei meillä oikeastaan sitten kukaan tee.

Tällä viikolla laitoin astiat kerran koneeseen ja kerran tyhjensin. Varmaan teen saman taas viikonlopulla.

Tiskivälineet. Harvoin tarvitaan.


Intoa  riittää tiskiinkin.
Tähän väliin nyt tunkee tämän tekstin tämä ohjelma.

Jopa minä olinkin lopettelemassa.

Viikko on siis mennyt ja viikonloppu tulossa, ja hengissä ollaan ja hereilläkin.

Hirmu vitsikäs viikko on ollut, ihan on ollut naurussa pitelemistä. Julkisilla paikoilla. Muuten en ole paljon piätellyt, olen hohotellut vaan. Sillä tavoin jaksaa paremmin uurastaa arkisissa haasteissa.

Mottoni kun on, että otan työssäkäymisestä lystiä irti niin paljon kuin saan, jotta jää vähän varstoonkin. Voi olla että hymy vielä hyytyy, ensi vuonna ei naurata nimittäin ainakaan työ.

Katsotaan, miten sitten suu pannaan.


4 kommenttia:

  1. Hei. Hauska postaus taas. Sohvalla lötköttely on ihanaa, sanoi kuka mitä tahansa ☺. Ja entäs sitten suklaa,nam! Voisin syödä sitä kuin leipää ja olen usein syönytkin. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, hauskaa olla pittää. Ja lötköttelyä. Ja suklaata.
      Niillä eväillä maistuu elämä makoisammalta.
      Kivaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Ihana sinä! Viikkosi on mennyt oikein rattoisasti, minäkin allekirjoitan tuon suklaa-tarpeen ja tarpeellisuuden. Miten joku voi tulla toimeen ilman sitä? Sen verran minäkin olen Elämästä oppinut, ettei enää tarvitse tehdä kaikkea, eikä yksin. Voi milloin tahansa hyvällä omallatunnolla vaikka pötkähtää sohvalle. Mukava viikkoraportti, kiitos!
    Huomenna tulee pari viikaria yökylään, joten täällä menoa ja meininkiä varmasti piisaa, joten nyt levätään tänä iltana ennakkoon!
    Rattoisaa ja leppoisaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Meiltä kielletään nyt sohvalla pötköttelykin, kun melkein kaikki muu leppoisa on jo viety. Minä vasta opettelen ottamaan rennosti, enkä kyllä suostu luopumaan näistä lepohetkistäni rankan työpäivän jälkeen :D.
      Kuulostaa aika kivalta nuo teidän yökyläviikarit, heidän kanssaan varmasti unohtuu työ ja muut arkihuolet.
      Mukavaa viikonloppua teille!

      Poista