tiistai 9. lokakuuta 2018

Tärkeintä on syödä ja katsoa murha


Arki-illat ovat minulle nykyisin, tämän työssäkäynnin ihanuuden aikana, todella raskaita. Joka päivä töiden jälkeen, kun vihdoin viideltä kaarran kotipihaan, tuntuu kuin harteille olisi juntattu sadan kilon lyijypainot.

Ruoto on kuin raato. Jos en olisi niin nälissäni kuin olen, kaatuisin suoraan sohvalle. Nälkä pakottaa pysymään pystyasennossa vielä sen aikaa, että saan ravinnetta sisääni.

Usein jo päivällä haaveilen kotipöydän ääressä rauhassa syömisestä.

Kun isäntä on laittanut valmiin ruoan, niin mikäs on haaveillessa. Sopimus on pitänyt. Vaikka isännälläkin tahtoo päivät jo olla täynnä kaikkea muuta kuin minun kotiinpaluuni odottamista. Välillä olen huolestunut hänen monista menoistaan, kun jouluun asti pitäisi hänen kotimiehenä kestää. Jos kerran minäkin työprojektini kestän. Mutta onneksi on ruoka.

Ja sitten television ääreen rentoutumaan. Sen myötä aukeaa meillekin kotinurkissa viihtyville mökkihöperöille elämysten loputon yllätysmaailma.

Murha pikkukaupungissa. Murha etelän idyllissä. Murhaaja kotonani. Suomurhat. Murhaava vuosikymmen.

Ja chromecast, josta jo kirjoitin aiemmin, tuo innoittava uusi vehje takaa sen, että jos eivät tositarinat riitä, katsotaan väliin fiktio. Niitä riittää.
 

Murhatarinat ovat niin mieltä herättäviä, että niiden avulla voin siirtää nukkumaanmenoaikaa jopa iltayhdeksään.

Ja on niissä paljon tavallisen arjen kuvaustakin, siinä ohessa. Että miten voikin ihan tavalliset ihmiset jumittua ihmissuhteissaan kunnon solmuihin.

Sellaiset tarinat antavat aina lisää virtaa.

...

Minkälaisten tarinoiden parissa sinä parhaiten rentoudut?


...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

6 kommenttia:

  1. Moi. Kuulostaako tutulta; Beck, Morse, Lewis, Foylen sota, Miss Marple,Hercule Poirot ��... Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaah, juuri nuo, Kristiina. Aina uudestaan :). Sekä monet uudet brittidekkarit, kuten Shetlandsaarten murhat.

      Poista
  2. Uhhuh, murhajutut eivät kiinnosta nykyisin ollenkaan, eivätkä mitkään tositarinat esim. Kadonneen jäljillä tai Poliisit vai mikä se nyt olikaan. Jotenkin olen niille yliherkkä.
    Sensijaan esim. Tanskalainen maajussi kiinnosta kovasti, asiapitoiset puutarhaohjelmat myös muttei sellaiset missä ”rahalla tehdään kaunista” Aikoinaan katsoin Salkkareita mutta jossain vaiheessa se muuttui liian raa’aksi joten se jäi. Vielä en ole aloittanut telkkarikautta, en siis kesällä katso ollenkaan mutta pian sohva kutsuu vaikkapa lauantain luonto-ohjelman pariin.
    Taas mukava postaus vaikka niin eri linjoilla ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Tuulikki, nämä Friin murhat ja muut kauhutositarinat ovat kyllä pitemmän päälle kyllästyttäviäkin, jos kyllä ovat karmiviakin. Ei niillä kannattaisi vapaailtojaan täyttää minunkaan, vaikka jollain tavoin ne vaan mukavasti mieltä kutkuttavat. Ehkä tästä, kunhan voimia kerään, saan jotain tasokkaampaa tilalle etsittyä. Maajussi on ollut minunkin suosikkini.

      Kateeksi käy sinun elämäsi ilman televisiota. Mitä kaikkea silloin ehtisikään muuta ihanaa.

      Poista
  3. Uppoudun mieluummin kirjojen tarinoihin.
    Televisiosta tämä katsoo kaikki espanjankieliset saippuasarjat, muka oppiakseen espanjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat, kirjat, niin, Kirsti, niitäpä pitäisi minunkin lukea. Mutta kun väsymys vie keskittymiskyvyn, on helpompi tukeutua murhadokumentteihin, jotka ei vaadi ajattelua ollenkaan.
      Espanjankielen opiskelu kuulostaa sekin hyvin fiksulta valinnalta. Tiedän, että sinä osaat sitä jo aika hyvin, olen sen huomannut blogistasi :).

      Poista