sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Ruskakävely Höytiäisellä


Kontiorantaa aukeimmillaan.
Pehmeitä polkuja on kiva tassutella.


Aurinkoinen syyssunnuntai on parasta aikaa perheulkoiluun.

Meillä perhe tarkoittaa miestä, minua ja koiraa, joka meillä myös määrää tahdin.

Tänään ei tehty pitkää reissua. Ajettiin vähän matkaa naapurikuntaan ja hissukseen käveltiin pari tuntia edestakaisin pitkin rauhoittavia Höytiäisen rantoja. Kontiolahden Kontioniemessä on pitkät pätkät pehmeitä rantateitä vanhojen tassujen kevyesti astella.

Kontiolahti on rauhallinen maalaiskunta Itä-Suomessa. Ampumahiihtoa harrastavat tietävät sen ampumahiihtokeskuksesta ja me koiraihmiset laajoista, tasaisista mäntykankaista, joissa on kesät talvet helppo lenkkeillä.

Höytiäinen puolestaan on laajoine selkineen ja kivirantoineen kalseahko järvi. Minua se ei houkuttele veneilemään. Mutta tänäänkin, kylmästä pohjoistuulesta huolimatta, siellä muutama urhea venekunta liikkui. Paikkakuntalaisille se on tuttu virkistyksen keidas.

Järveä mielenkiintoisempi minusta on sen rantamaisema. Se on hyvin vaihtelevaa, vaikka onkin lähes pelkkää mäntymetsää.  Paikoin se muistuttaa jopa lappilaista erämaata käkkyräpuineen ja jäkälineen.


Käkkärämäntyjä.

Vanha ukko jurrittaa omaan tahtiinsa.

Täälläkin, niin kuin joka puolella Pohjois-Karjalaa, on retkeilijöitä varten evästelypaikkoja. Alla oleva hirsikatos vaikuttaa uudelta, ja siellä on pirtin pöytäkin. Mutta nyt vasta kuvasta huomaan nuo oviaukon laudat, joiden tarkoitusta en käsitä. Ehkä katos on vasta tuohon siirretty tai sitten sitä on jouduttu jostain syystä tukemaan. Sen alla oleva betonikehikko näyttää kyllä aivan uudelta.


Kontiolahdella tapahtuu koko ajan kaikenlaista rakentamista. Se on kunta, joka vetää uusia asukkaita naapurikunnista, etenkin Joensuusta, ja siellä on maata, mihin mahtuu rakentamaan. Kontiolahdella asuessa saa yhtä aikaa sekä kaupungin että luonnonrauhan edut, jos vain jaksaa ajaa töihin sen parikymmentä kilometriä suuntaansa, minkä siellä asuminen yleensä vaatii.



Etenkin tämä ranta-alue, Kontioranta, on täynnä mahdollisuuksia. Niin kuin kunnan sivuilla ylpeästi mainostetaan.

Hieman kyllä huolestuttaa, jos nämä ihanat rannat joskus katoavat loma-asutuksen alle.

Entisen varuskunnan alueen uusi asemakaava kuulemma mahdollistaa tänne vapaa-ajankeskuksen ja siihen liittyvän vapaa-ajan asumisen ja palveluiden rakentamisen.

Toivotaan kuitenkin, että kaikkea kaunista ei silti rahaksi muutettaisi.

Maiseman ihailuhetki rantakivellä.

Tänään oli rantatiet vielä hiljaiset. Vain yksi toinen koiranulkoiluttajapari nähtiin, mikä oli meidän karvakuonosta mukavaa - hännän asennosta päätellen. Muuten hallittiin koko rantaa omalla perheellä vaan.

Nyt jaksaa seuraavaa viikonloppua odottaa taas.



...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

4 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat mahtavista maisemista.
    Suomessa on kaunista luontoa ja ihmisillä tilaa liikkua siellä. + Maailmassa ainutlaatuinen jokamiehenoikeus nauttia luonnon antimista.
    Raikasta syysviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on nyt parhaimmillaan, kaunista on joka paikassa. Mikäpä on tosiaan nauttiessa, kun niin helposti Suomessa luontoon pääsemme.

      Raikkaita syyspäiviä sinullekin, Kirsti.

      Poista
  2. Jännä nimi tuo Höytiäinen. Mistä lienee saanut alkunsa. Itä-Suomessa on muutenkin omintakeisia paikannimiä. Kauniit rauhalliset kuvat. Hyvää viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Nimi on tosiaan aika jännä, kun sitä alkaa miettiä. En itse ole kiinnittänyt siihen aiemmin mitään huomiota, mutta katsoin Wikipediasta tietoja ja yllätyin, että siellä kerrottiin nimestä ihan kelpo selitys: "Nimen Höytiäinen oletetaan saaneen alkunsa kesällä rantavesiin ja koskien alle kertyvistä kukkivien kasvien haituvista, jota sanat höytiäinen, höyty tai höytyvä merkitsevät".
    Esi-isät ovat olleet käytännöllisiä, vaikkeivat ehkä ihan loogisia, sillä samaa nimeä voisi varmaankin käyttää yhtä lailla kaikista järvistä :).

    Kiitos kuvien kehuista ja hyvää syksyistä viikonalkua sinulle, Marja.

    VastaaPoista