torstai 4. lokakuuta 2018

Raha loppu, rakkaus loppu?

 
Halpaa huvia vaiko rahan hukkaa?
Kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus karkaa ikkunasta ulos.

Ilman rahaa on vaikea elää, mutta miten paljon sitä tarvitaan, jotta elämä olisi helppoa?

Minä olen lähtöisin köyhästä perheestä enkä ole myöhemminkään rikkaaksi muuttunut, joten en voi tietää, mitä on olla rikas. Vanhempani olivat tavan työläisiä, niin kuin ennen duunareista sanottiin, ja omalla työlläni olen elättänyt minäkin itseni. 

Kodin perintöä on sekin, että en ole koskaan rikastumaan pyrkinytkään. Isän lempiopetus oli, että "raha ei tee onnelliseksi ja että mitään et täältä mukaasi saa, joten hanki tyttö toisenlaista pääomaa".

Niin olen sitten tehnyt. En ole säästänyt enkä pihistellyt. Vielä vähemmän minua on sijoittaminen houkutellut. 

Mutta ehkä olisi pitänyt. Nyt alkaa Suomessakin olla muotia rikastumisen tavoittelu. Nykyisin kaikki arvotetaan rahassa, ja siksi olisi itselle helpompaa, jos olisi sen tekemiseen ja kartuttamiseen oppinut. Vaikka ei oppi ole myöhäistä vieläkään, sillä nettiä selatessa törmää helposti sijoitus- ja säästämisohjeisiin. Eilenkin huomasin Yleltä erään varallisuusvalmentajan vinkkilistan.

Varallisuusvalmentajan! Oletko koskaan kuullut?

No, ei se niin kamalaa ole, kuin äkkiseltään tuntuu.Tässä jutussa sijoittamisen mainostaminen oli nimittäin piilotettu parisuhdeneuvontaan: "varallisuusvalmentaja antaa kuusi vinkkiä rahan ja rakkauden yhdistämiseen".

Yleensä minä olen allerginen tällaisille rahapääoman keräämisen ideoille. Minulle tulee huono olo koko ajatuksesta. Mutta kun ajattelin tarkemmin, ymmärsin, että kyllähän raha parisuhteessa eniten puhuttaa. Hyvä se on, jos jollain on vinkit siihen, miten puhumiseen saa tolkkua. Ettei tarvitse riidellä. 

Sitä paitsi kai köyhäkin voi joskus säästää? Johonkin pieneen edes. Ja yhteiseen. Vähän jo innostuin, kun tuo varallisuusvalmentaja vinkkaa, että säästämisestä ja sijoittamisesta voi tehdä kumppanin kanssa yhteisen harrastuksen. Ajattelin, että miksei. Ihan kiva. On se noinkin. Täytyy pohtia, josko sittenkin mekin voitaisiin jostain säästää.

Nimittäin, kun rahaa kertyy, sen voi käyttää parisuhteen hoitoon. Voi ostaa vaikka yhteisiä erityisiä kokemuksia, joiden kautta rahapääoma muuttuu henkiseksi pääomaksi, yhteisten ihanien muistojen pääomaksi. On siinä ideaa.

Pitää pohtia. Meillä ei säästäminen ole kuitenkaan nyt juuri ajankohtaista. Enempi on tuhlaaminen. On niin paljon kaikkea hankittavaa tähän uuteen kotiin.

Katsotaan sitten myöhemmin, miten suupielet asettuu, kun kaikki rahat on loppu.

 ...

Miten teillä? Miten sinä ja kumppanisi olette rahankäytön ratkaisseet?


...


🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼







6 kommenttia:

  1. Varmasti tuollainen varallisuusvalmentaja olisi ihan hyvä, varsinkin perheissä missä on ongelmia rahankäytön suhteen. Onhan näitä valmentajan nimellisiä monella muullakin saralla esim. urheilussa ja liikunnassa, syömisessä ja taitaapa olla semmoinenkin kuin elämäntapavalmentaja tai joku sellainen. Minä luulen että monissa perheissä rahanpuute ennemminkin yhdistää kuin erottaa. Meillä avioliiton alkuaikoina kun olin kotona muutaman vuoden lasten kanssa, käyttörahaa ei ollut ollenkaan mutta ei oltu sen onnettomamampia kuin nytkään. Kaikki ostokset piti harkita tarkkaan ja mahdollisimman paljon tein itse, vaatteista lähtien. Nyt kun on enemmän rahaa käytettävissä eikä velkaakaan ole, tuntuu että haluaa auttaa lasten perheitä rahallisestikin, etteivät joudu kokemaan samanlaista rahanpuutetta. Tiedetään että semmoinen on karhunpalvelus lapsille, mutta kun on halu auttaa.
    Itse olen haaveillut kauan kalliinpuoleisesta lintuobjektiivista kameraan, joten yritän houkutella ukkelia ostamaan jotain saman hintaista itselleen, jolloin käyttäisin heti tilaisuutta hyväkseni ja tasapuolisuuden vuoksi ostaisin sitten sen objektiivin. Kieroa ;)) Meillä on omat rahat ja tilit ja laskut maksetaan tyylillä ”maksa kumman tililtä vaan, maksettava ne on kumminkin.”
    Siitä säästämisestä vielä - olen nähnyt niin monien vanhempien ihmisten kohdalla että ovat elää kituuttaneet koko elämänsä säästellen rahojaan ja loppujen lopuksi säästöt ovat päätyneet omaisten tuhlattaviksi kaikenlaisiin huvituksiin.
    Taas oli mielenkiintoinen postaus, mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma tähän aiheeseen sinulla, Tuulikki, kun arvelet, että "rahanpuute ennemminkin yhdistää kuin erottaa". Yleensähän aina puhutaan, että rahanpuute aiheuttaa vain ongelmia parisuhteeseen, enkä itsekään ole muulla tavoin asiaa aiemmin ajatellut. Vaan tarkemmin kun ajattelen, niin vain olemme mekin taloutemme lamat yhdessä kestäneet ja ratkaisuja haasteisiin keksineet.
      Ja tuo toinen esille ottamasi asia: Me olemme myös auttaneet lapsia siloin, kun tarve on ollut. Jos olisi lapsenlapsia, niin heidän tulevaisuuttaan varten vaikka säästäisin. Se on minusta luonnollista. Sitä vartenhan perhe on. Vaikka omillaan pitäisi jokaisen oppia toimeen tulemaan silti. Eikä tosiaan ole järkevää itse kituuttaa ja jättää jälkeläisille säästöjään rellestettäväksi.
      Kiitos sinulle mielenkiintoisesta kommentoinnista ja mukavaa perjantaita sinnekin päin!

      PS. Kai muuten sitten laitat blogiisi paljon ihania lintuaiheisia postauksia hienoine kuvineen, kun olet sen kalliin objektiivin saanut? Toivotaan, että jo ensi keväänä päästään otoksia ihailemaan :).

      Poista
  2. Me ollaan miehen kanssa samanlaisia: raha tulee ja menee.Onneksi näin. Se olisi kauheaa, jos toinen olisi itara ja toinen tuhlaavainen. Eihän siitä mitään tulisi.Mukavaa perjantaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos avoimuudesta, Marja. On helpottavaa tietää, että on muitakin pareja, jotka eivät malta säästää :).
      Ja vähän samaa, kuin sinä, kirjoitti edellä Tuulikkikin, että rahanpuute sinällään ei välttämättä ole riitojen syy, vaan oleellisempaa on se, onko rahankäytöstä samanlaiset vai erilaiset käsitykset.
      Kiva,kun käväisit visiitillä, ja mukavaa perjantai-iltaa sinullekin.

      Poista
  3. Vai varallisuusvalmentaja, kaikkea sitä kuulee.
    Meillä on aluksi säästetty nurinkurisesti, eli hankittu koti velkarahalla ja sitten maksettu velka pois. Varmaan suurin osa suomalaisista on tehnyt/tekee niin.
    Kaiken voi menettää. Maallisen mammonan ehkä helpommin kuin jonkun hyvin oppimansa taidon.
    Olemme miehen kanssa kuin yksi ja yksi. Olemme osanneet/osaamme säästää vain kun tavoitteena on matka jonnekin molempia kiinnostavaan kohteeseen. Joskus kohteesta kiistellään, ei koskaan matkan tarpeellisuudesta.
    Mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö sinäkään ollut tällaisesta aiemmin kuullut, Kirsti? ... Taidetaanpa olla melkolailla samaa mieltä näistä valmentajista :).
      Asuntoon pakkosäästäminen on tosiaan suomalaisille ihan arkipäivää, kun toista järkevää vaihtoehtoa ei meille oikein asumisessa ole. Mutta senkin voi, ikävä kyllä, tehdä tappiokseen, kaiken voi menettää, niin kuin sanot.
      Matkustaminen olisi meidänkin parisuhteelle kenties hyvä säästämiskohde. Jaetut elämykset antavat paljon muistoja vanhuuden päiville.
      Kiitos viikonlopun toivotuksista, ja samoin toivon sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista