lauantai 27. lokakuuta 2018

Parasta kahvia

Suomalaisten kahvimaku on laimea, tavallinen suomalainen kahvi maistuu ei miltään.

Kerman kanssa siitä voi saada täyteläisempää, mutta kermaa ei yleensä ole kuin parhaissa kahviloissa ja meillä kotonakin vain juhlissa.

Suomalaisten suosikkikahvi on Juhla Mokka, paahtoaste yksi. Sitä meilläkin juodaan. Herkkä vatsa kestää sitä huoletta monta mukia päivässä. Mutta voi harmi, kun se ei maistu miltään.

Jo 90-luvun alussa ihastuin Pauligin tummaan Parisien-kahviin, jonka paahtoaste on peräti viisi. Usein sunnuntaiaamuisin valmistin siitä ranskalaista maitokahvia, jonka idean olin oppinut kotitalousopettajaopistossa, ja pitkään olin naapurustossani ainoa, joka sitä osasi tehdä.

Nythän näitä maitokahveja lipitetään hieman eri muunnoksin joka paikassa.


Aitoa Café au laitia tosin harvoin saa. Se kun valmistetaan perinteisesti pressopannulla, mutta ei minullakaan sellaista ole koskaan ollut. Olen tiputellut kahvin normaaliin tapaan suodatinkeittimellä, mutta niin, että mittaan suodattimeen kaksinkertaisen annoksen kahvia.

Vahvasta kahvista siis suodatetaan kaksinverroin vahvempi pohja. Sitten kuumennetaan vähärasvainen maito kiehumispisteeseen kattilassa ja samalla hirveästi vatkataan lankavispilällä.

Suureen kuppiin kaadetaan puolet kahvia ja puolet maitoa, niin että siitä jää pinnalle kevyt maitovaahto. Sokeria sekaan maun mukaan, aika paljon. Ja hyvää on. Suloisen ihanan täyteläisen pehmeää aamukahvia.

Olen kokeillut Pauligilta kaikki muutkin tummat paahdot, mutta ne eivät ole pehmeitä niin kuin Parisien.

Suurin ongelma hyvän kahvin saamisessa minulla on kuitenkin se, että vatsa ei kestä niitä jatkuvasti.  Kaikki tummat paahdot jäävät lopulta kaappiin lojumaan, ja kittaan aina vaan sitä vanhaa tuttua, Juhla Mokkaa. Eikä se maistu miltään.

Mutta nytpä luulen löytäneeni sellaisen aromikkaan kahvin, jota myös voin huoletta juoda. Meiran Kulta Katriina, paahtoaste kaksi.

Kulta Katriinaa pidin pitkään suomalaisten kahvien kehnoimpana laatuna. En tiedä miksi. Ehkä se oli joskus huonolaatuista. Ja tietysti tässäkin merkissä maku riippuu paahdosta. Mutta kun olen siihen joskus pettynyt, en sitä ostoskärriini nappaa. Enkä nytkään tätä pakettia itse ostanut, vaan sain sen tupaantuliaisiksi.

Onneksi sain, sillä uteliaisuuttani keitin siitä heti kahvit ja hämmästyin. Se on todella laadukasta, aromikasta kahvia. Täyteläistä, suklaista ja pehmeää. Se maistuu.

Kulta Katriinan kakkospaahto on sopivasti täyteläinen, mutta silti vatsaystävällinen. Kaiken lisäksi tämä on reilun kaupan tuote.

Tätä minä nyt tiputtelen ja testaan, tuleeko se pitemmän päälle toimeen oikukkaan, fodmappia vaativan vatsani kanssa. Toivon niin.


Millainen on sinun lempikahvisi?


...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼



4 kommenttia:

  1. Oletpa sinä aktiivinen, ja kyseenalaistava kahvinkuluttaja. Minun vaatimattomaan makuuni käy ihan tavallinen Juhlamokka jonka osaan omasta mautokaupastani hakea vaikka silmät kiinni. En siis ole vertaillut eri kahvilaatuja muuten kuin silloin kun ”joudun” juomaan pahaa kahvia vaikka kylässä. En tosin silloin mainitse kahvista mitään kuin vasta kotona ukolle ;)
    Tykkään niin kuin sinäkin vahvemmasta kahvista, mutten kuitenkaan liian tummapaahtoisesta. Kahvihetki on minulle aina juhlahetki, ja nautin eniten kahvista kotioloissa, kesällä mieluummin ulkona vaikka kannonnokassa tai pihakeinussa. Ja nokipannukahvin tuoksua ei voita mikään!!
    En muista koskaan laittaneeni maitoa/kermaa kahviin, ajattelen että silloin se on jotain muuta kuin kahvia kun siinä on maitoa seassa. Kulta Katriina on kakkoskahvi täällä, ja ostellaan aina lahvia varastoon - vähintään 2 pakettia pitää olla, muuten se on ”vähissä” :)
    Ymmärrän hyvin että suomessa juodaan eniten kahvia maailmassa, onhan täällä niin hirvittävän kylmä - ainakin nyt!
    Kahvi ja sauna - niistä en ikinä suostu luopumaan muuten kuin jos on aivan pakko!
    Leppoisaa lauantain jatkoa sinulle, Eeva. Mukava postaus jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aktiivisuus kahvilaatujen kokeilussa juontaa kaukaa kotitalousopettajuudesta, joskus olen ollut paljon innostuneempikin. Ihastuin aikoinaan niin paljon tuohon Parisien-kahviin, kun sitä ensi kerran maistoin, että siitä tuli heti minulle kakkoskahvi.
      Mutta hyvä kun otit esille nokipannukahvin, Tuulikki, se on kyllä ihan parasta, ja se keitetään aina ykköspaahdon pannujauhatuksesta. Siinä ei varmaan voi muita vaihtoehtoja olla? Samoin saunakahvit ... ne perinteiset pitäisi keittää hellalla pannussa, niin silloin olisi tunnelma kohillaan.
      Mukavaa lekotteluiltaa sinullekin, ja kiitos kannustavasta palautteesta :).

      Poista
  2. Ihana Eeva, kun keksit jutunjuurta, vaikka mistä :)
    Jotenkin makuaisti turtuu, kun juo aina samaa.merlkkiä. Niinpä itsejauhettu Juhlamokka syrjäytti suodatin-Juhlamokan. Kun siihen turtui ystävä toi Presidenttiä tuliaiseksi. Se onkin nyt sitä, mitä ostamme. Juomme kahvia vain aamulla (paitsi, jos tulee vieraita).
    Mukavaa talviaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Kirsti, juttuja piisaa. Ja miten paljon lähipiiriäni helpottaakaan, kun nykyisin kirjoitan ne postauksiin enkä pälpätä ääneen pitkin päivää :D .
      Oikeassa olet, vaihtelu on kahvinjuonnissakin se avainasia. Tumman jälkeen maistuu välillä vaalea ja päin vastoin. Pauligin Presidentti tunnetaan suomalaisten kahvilaatujen laadukkaimpana, joten ei ihme, jos olette siihen tykästyneet.
      Mukavaa talviaikaa sinullekin!

      Poista