sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ota iisisti, sinä saat olla onneton


Minun parhaat opettajani, koira ja metsä.
Varoitus: tämä saattaa olla hieman ironinen kirjoitus, vähän kyyninenkin. Sillä vihdoin on koittanut aika.

On koittanut merkityksen aika.

Innokkaimmat oman onnensa tavoittelijat ovat nimittäin vihdoin viimein loppuun kuluttaneet joka ikisen onnellisuusoppaan, joita kaupoista saa. On aika siirtyä seuraavalle hyllylle. Sieltä löytyy uusi opas. Elämässä on muutakin tavoittelemisen arvoista kuin onnellisuus, sanoo kirjailija Emily Esfahani Smith, joka samalla kätevästi mainostaa uutta kirjaansa.

Uusi tavoitteemme olkoon nyt elämän merkityksellisyys, ja suunnan siihen näyttää opas nimeltä The Power of Meaning, Merkityksellisyyden voima, josta on kuulemma tullut jo myyntimenestys.

Voimme rohkeasti hylätä kuluneet onnen oppaamme, nyt meitä ohjaa merkityksellisyyden opas, opas elämän merkityksellisyyden etsimiseen ja kokemiseen.

Kirjailija Smith on viisas, sitä en epäile, mutta siitä en oikeasti ole varma, onko hänen kirjansa elämän merkityksellisyydestä tosissaan tarpeen. Pitääkö meille aina kaikki opettaa? Ja myydä? Emmekö me nyt ihan itse voi pohtia, mitä elämältämme tahdomme ja miten? Minulle riittäisi jo tieto siitä, että minun ei tarvitse olla onneton, jos olen onneton. Eikä tuo elämän merkityksellisyyden merkitys ole edes mikään uutinen. Ikivanha totuus se on, kaikki sen tietävät.

Mutta uskokaa vaan, kohta on kirjakaupat täynnä löydä elämäsi merkitys -oppaita, ja veikkaanpa, että parhaillaan jotkut nopeat jo kirjoittavat aiheesta blogia. Pian olemme jokainen tämän villityksen vallassa ja alamme arvioida elämäämme sen mittareilla.

Vai voisiko käydä niin, että nyt pidämme järkemme mukana emmekä osta yhtään ajatusta?

Minä en ainakaan osta.

Minä lainaan kirjastosta.

Jos ylipäätään luen tuon oppaan. Pelkään kyllä, että uteliaisuuttani vähän vilkaisen. Kertovat, että Smithin opus sisältää tieteellistäkin tutkimustietoa elämän merkityksellisyydestä, niin että voihan siinä jotain olla.

Hyvää tässä silti on se, että minun ei - eikä sinun - tarvitse olla onnellinen. Ei tarvitse tuntua miltään. Tai voi tuntua miltä vaan. Kunhan on jokin järki ja tolkku elämässä. Onnellisuus tulee kuulemma sivutuotteena - mikä ei ole uutinen sekään.

Ja niin, siinä se taas tuli, onnellisuus. Merkityksellisyyden kautta sitä sitten kuitenkin edelleen tavoitellaan?

Mutta ei me ryhdytä siihen enää, eihän?

Eletään vaan. Tuntui miltä tuntui.

Vai mitä sinä ajattelet, aiotko alkaa koota kirjahyllyysi näitä uusia onnellisen elämän oppaita, merkityksen oppaita?


...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

...

6 kommenttia:

  1. Mä en ole ikinä lukenut elämäntaito-oppaita, enkä kasvatusoppaita. No oon tietysti nyt tyytyväinen, etten silloin aikoinaan lukenut edes Anna Wahlgrenia, vaikka kaikki siitä puhui. Olen aina ajatellut, että jokainen on erilainen ja pitää luottaa omaan vaistoonsa. En tiedä olenko oikeassa, mutta siltä musta on tuntunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on rohkea linja, Mari. Harva meistä ihan ilman oppaita on malttanut olla. Oletkin voinut päässyt vähemmällä itsesi syyllistämisellä, kun olet tehnyt niin kuin sinusta on parhaalta tuntunut etkä verrannut tekemisiäsi gurujen ohjeisiin.

      Poista
  2. Samaa mieltä - pitääkö ihmisille vääntää rautalangasta malli miten pitää elää, miksi ei voi vain elää..
    Minäkin olen aikoinani lukenut elämäntaito-oppaita Tommy Hellstenistä Dalai Lamaan, muttei mikään muu ei ole ”kolahtanut” kuin kirja, mikä oli kotoa poissa ollessani hypännyt lattialle kirjahyllystä muiden kirjojen välistä, ja minkä saimme lahjaksi ukkelin kanssa 36 vuotta sitten syyskuussa.
    Hyvin sanoit tuossa kirjoituksessa ”Ei tarvitse tuntua miltään, tai voi tuntua miltä vain” .
    Leppoisaa ja luppoisaa sunnuntai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Tuulikki. Oman mielen ymmärtäminen on varmasti kaikille tarpeen, mutta näistä oikean elämisen oppaista en ole varma. Niissä on niin paljon bisnes takana, ja ne aiheuttavat usein vain lisää paineita ja rajoitteita, kun niitä lähtee seuraamaan.
      Ehkäpä parasta oppia elämään on toisten ihmisten läsnäolo ja asioista puhuminen, läheisyys ja yhteisöllisyys. Joskin tietoakin tarvitaan, jottei joukossa tyhmyys tiivisty - mutta harmittaa siitäkin tehdään aina bisnes.

      Ja kiitos toivotuksista, sunnuntai meni leppoisasti, nyt jatkuu sama tahti syyslomaviikon ajan. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. En aio tutustua yhteenkään elämänhallintaoppaaseen. Olen lukenut pelkästään kirjoja, joiden parissa viihdyn. Ainoatakaan oppaalta haiskahtava en ole avannut opiskelujen jälkeen. En lue edes koneiden ja laitteiden käyttöoppaita.
    Vanha, yli 70-vuotias koira ei opi uusia temppuja. Tarvitseeko edes?
    Hyvää tulevaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kuulostaa niin varmalta tämä päätöksesi, Kirsti. Minä olen vielä liian utelias, joten en usko, että maltan pitää näppini täysin erossa tästäkään Smithin teoksesta. Mutta vain uteliaisuudesta siis ...

      Olet varmaan oikeassa siinä, että vanha koira ei uusia temppuja opi, kun sen ei tarvitse, sillä se osaa jo. Pitää vain oppia se viimeinen temppu, että tietää, ettei enää tarvitse.

      Kiitos toivotuksista, minulla onkin alkamassa syyslomaviikko, joten hyvä siitä varmaan tuleekin. Oikein hyvää tätä viikkoa sinullekin!

      Poista