maanantai 22. lokakuuta 2018

Kolme yötä yksin kotona


Sohvannurkassa lökötellen aika kuluu.
Tätä meillä ei usein satu. Tämä on meidän perheessä niin harvinainen tapahtuma, että siitä pitää kertoa.

Nimittäin, pari viikkoa sitten, vähän ennen syyslomaaa, oli miehellä reissu toiselle puolelle Suomea, enkä minä päässyt mukaan, koska olin töissä. Mies kylmästi vain lähti matkaan ja jätti minut yksin kotiin. Kolmeksi yöksi.

No, koiran kanssa olin, joo, mutta siis muuten yksin. Olin kolme iltaa yksin ja ihmettelin sitä hiljaisuutta, rauhaa ja tilaa, jota ympärillä yhtäkkiä oli.

Vaikka ei siitä pitkä aika ole, kun vielä asuinkin yksin. Mutta silloin yksin oleminen on erilaista. Nyt olin, jo parissa kuukaudessa, tottunut miehen ainaiseen läsnäoloon, niin että oli hämmästyttävää, että niin hyvää teki eroon pääseminen.

Tuli mieleen vanha parisuhdeneuvojan ohje, että parisuhteessa pitää olla tilaa olla yksin. Ja on se ihan hyvä neuvo, ymmärrän sen, mutta kun kotina on pieni kaksio, konkreettista omaa rauhaa meillä harvoin on. Me ollaan kuin läheisriippuvaiset. Jos me haluamme olla kotona yksin, me teemme sen kahdestaan.

Ripi rinnan hiljaa vierekkäin teemme kumpikin omia juttujamme omissa maailmoissamme. Mutta myönnän, että kyllä joskus miehen pelkkä huokauskin häiritsee, saati se, että se lähtee keittiöön kolistelemaan ja kilistelemään ja hihkaisee yhtäkkiä, että eikö meillä ole leipää. Kun se ei löydä mitään. Esimerkiksi.

Mies osaa tosin olla hiljaa paljon paremmin kuin minä, mutta minä puolestani häiriinnyn vähemmästä. (Kirjailija nääs.) Novelliharjoitukseni tarvitsevat yhteen putkeen monta tuntia hiljaisuutta, mikä meillä harvoin on mahdollista. Blogipostaukset syntyvät hälinässäkin, olen huomannut, mutta kun pitäisi kirjoittaa oikeata tarinaa, se vaatii kaiken ympäristön häivyttämisen.

Novelleja olin siis aikonut yksin ollessa kirjoittaa, ja sain minä jotain kirjoitettuakin, mutta aika vähän siihen nähden, mihin olisi ollut mahdollisuus. Ei syntynyt montaa riviä, eikä syntynyt paljon muutakaan tavallisesta poikkeavaa. Nautin niin paljon vain tyhjästä kodista. Tarkemmin kun mietin, en oikeastaan tehnyt mitään. Näkyvää.

Ehkä se oli sitä, että en osannut kunnolla vapautua, vaan jännitin. Miehen reissua. Että miten se siellä kamalan kaukana selviää, kun minä en ole sölköttämässä mukana. Saatoin vähän jännittää sitäkin, että en minä kuitenkaan mitään ehdi kolmessa illassa tekemään. Niin kuin en ehtinytkään. Kolme iltaa meni yllättävän nopeasti. En edes enää muista, miten. Taisin olla vain ajatuksissani.

Miten sinä vietät arvokkaat yksinolonhetkesi, jos sellaisia saat?



...

🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼





2 kommenttia:

  1. No hei, tämäkin on tuttu tunne. Juu sitä kuvittelee tekevänsä sitä, tätä ja tuota mutta aika meneekin ihmettelyyn. Varmaan se johtuu juuri siitä että tilanne on outo ja uusi, niinkuin sanoit. Varmaan sitä nimenomaan oppisi tuollaisessa tapauksessa tekemään ”jotain” jos se ukkeli lähtisi useammin johonkin. Minä olen joskus yrittänyt pitää korvakuulokkeita (siksi että saisin sellaisen tilanteen lavastettua että ukkeli ei muka olisi kotona, heh) mutta ei se sitten ollutkaan pidemmän päälle hyväksi ;))
    Muutama vuosi sitten olin 10 päivää yksin (+elukat) kun ukkeli oli silmäleikkauksessa (syöpä) mutta tilanne ei ollut kylläkään mitenkään jännittävä, vaan pelottava. Mutta muuten yksin ollessani nautiskelen esim. saunasta, sipseistä ja limusta. Ja tietty suklaasta. Eli syön. Hyvällä omallatunnolla koska ei ole paino-ongelmia.
    Kiitos taas mukavasta postauksesta, rattoisaa luettavaa oli aihe mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se aikaansaamattomuus johtuu juuri tuosta, että ei ole tottunut tilanteeseen. Vähän ristiriitainen olo tulee, kun pitäisi saada olla yksin, ja sitten ei kuitenkaan osaa ottaa siitä yksinolosta kaikkea sitä irti, mitä voisi. Pitänee harjoitella useammin näitä irtaantumisia.
      Mukavaa, kun tykkäät lukea näitä juttujani, Tuulikki. Kiitos sinulle kommentoinnista ja blogini seuraamisesta, ja leppoisaa viikkoa!

      Poista