maanantai 1. lokakuuta 2018

Keinoja syyssurkeuden voittamiseen


Uimaan ei tee mieli enää.
Kun ei matkusta aurinkoon, on keksittävä jotain muuta, mikä auttaa jaksamaan pimeän ja kylmän vuodenajan yli.

Aloitin muistelemalla, mitä sitä ennen tehtiin. Miten pimeästä ja loskasta selvittiin silloin, kun ei muuttolintujen perässä lennelty syksyä pakoon?  Ei siitä nimittäin niin kovin pitkä aika ole, kun tavallisella tallaajalla ei ollut varaa lentämiseen, saati hotelleissa majailemiseen, kaukomaiden aurinkorannoista puhumattakaan.

Ja kyllä vain syksystä selvittiin, ei sen alle kukaan lamaantunut. En ainakaan muista, että sellaisesta olisi mitään puhuttu. Elettiin vaan, ensin jouluun, siitä laskiaiseen ja siitä pääsiäiseen, sitten olikin jo vappu ja kevät taas.

Eikä ennen syksyllä ollut lomiakaan. Paitsi perunannostoloma? Sellaisesta muistan kuulleeni.

Ja jos kellä lomia oli, silloin sukuloitiin. Vielä pari- kolmekymmentä vuotta sitten lomilla käytiin sukuloimassa tai kavereitten luona, jos jossain käytiin. Ei kai sitä turhaan reissuun lähdetty sentään. Ehkä joskus Ruotsin laivalla viikonloppu seilattiin ja törsättiin ruokaan ja hajuvesiin ja suklaaseen. Siinä oli minun syyspiristykseni 1990-luvulla.

Syyspimeässä elettiin ihan niin kuin muulloinkin. Oltiin kotona. Käytiin töissä. Käytiin lenkillä, kumisaappaissa lompsittiin. Käytiin harrastuskerhossa kansalaisopistolla. Käytiin naapurissa iltaa istumassa. Käytiin kavereitten kanssa kaljalla. Katsottiin telkkaria tai luettiin kirjaa. Neulottiin villapaitoja ja sukkia.

Vaikka kuinka pinnistän, en muista, että olisi syksyn kauheutta erityisesti mitenkään ihmetelty ja valitettu. Niin kuin nykyisin. Tai jos valitettiin, se silti kestettiin.

Miten?

Nautittiin pimeästä. Otettiin siitä kaikki ilo irti. Kotoiltiin ja hyggeiltiin. Vaikka ei noin hienoilla termeillä. Ennen oltiin kotona vaan, silleen vaan. Laiskoteltiin, levättiin ja oloiltiin.

Ei minun oikeastaan tarvitse mitään uutta keksiäkään. Minulle sopii tuollainen vanhan ajan hidastempoinen kotinyhrääminen, jonka välissä silloin tällöin on joku rento pikakyläily ja kaverin kanssa höpöttely.

Ennen ihmiset tiesivät, ettei syksyllä tarvitse jaksaa tehdä mitään erityistä. Että syksyn pimeys ja kylmyys antavat luvan olla. Ja että pimeässä parasta ovat toiset ihmiset ja heidän lämpönsä.

Siinä on minun syyssurkeuden karkotuspakettini.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Riittäisikö se sinullekin?







 🌼🌼🌼

Kiva kun vierailit blogissani. 

Tulethan pian uudestaan.

🌼🌼🌼

4 kommenttia:

  1. Hei. Riittää oikein hyvin. Syksy on ihanaa aikaa. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että on muitakin pimeässä nautiskelijoita. Kiitos kommentista, Kristiina, ja leppoisaa syksyn aikaa sinulle.

      Poista
  2. Riittää hyvin, en mieti valon vähentymistä - joka vuosi se tulee ja se pitää vaan hyväksyä täällä Suomessa kun ollaan. Kaivetaan vaan syksyn hyvät puolet esiin ja nautitaan :)
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Tuulikki, ehkä voi olla omasta asenteestakin kiinni, miten syksyn kokee. Helpointa kuitenkin meillä, jotka pimeästä myös tykätään ja nautitaan.
      Leppoisan mukavaa syyspäivää sinulle!

      Poista