tiistai 25. syyskuuta 2018

Vedän henkeä, joo


Herään työaamuina yleensä kolmen, neljän aikaan. Keitän kahvit, luen nettiuutiset ja kirjoitan päivän postauksen, ja aamu kuluu oikein hauskasti. Joskus jopa liiankin hauskasti, niin että meinaan myöhästyä kimppakyydistä, joka lähtee seitsemältä.

Aamuyön tunnit kuluvat kivasti omia juttuja puuhastellessa, mutta en silti tahtoisi käyttää niitä näin. Tahtoisin nukkua. Edes viiteen. Siksi olen etsinyt vaivaani apua milloin mistäkin, mutta mikään ei ole auttanut.

Viimeisin ohje, jonka löysin, on hengittäminen.

Nukahtaminen onnistuu, kun hengittää.

Ajattelin, että tuo nyt on helppoa. Pitää vain keskittyä kunnolla, ettei ajattele mitään eikä odota mitään eikä tunne mitään eikä mitään mitään. Hengittää vaan. Rauhallisesti, hitaasti, syvään. 

Rauhoittava hengitys on sitä joogahengittelyä, jonka useimmat jo nykyisin osaavat ja jota minäkin olen joogaillessa oppinut. Eipä vain ole yöllä vielä tämä tullut mieleen, vaikka niin monta tuhatta muuta juttua onkin tullut.

Syvähengitys kuulemma rauhoittaa hermojärjestelmän. Ihminenhän on hermojärjestelmä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ajatukset ruumiiseen ja ruumis ajatuksiin, hermot tuntemuksiin ja tuntemukset hermoihin, väsymys uneen ja uni väsymykseen, ja niin edelleen.

Kun ruumis eli hermot saavuttaa sopivan rentouden tilan, se pystyy päästämään irti valvottamisen syistä. Pitää vain rentoutua. Eli hengittää. Loistava idea.

Viime yönä sitten kokeilin. Hengittelin pari tuntia ja viideltä luovutin ja nousin kahvinkeittoon.

Ihan kiva, sainpahan taas aikaan yhden hitsin hienon postauksen.



 🌸🌸🌸


Kiitos, että vierailit blogissani. 
Mukavaa päivää sinulle!

Tule pian uudestaan.

🌸🌸🌸 ...

7 kommenttia:

  1. En tiedä pitäisikö minun lohduttaa sinua, en kylläkään osaa antaa neuvoja. Yleiset neuvot tunnut jo tietävänkin. Itse herään neljältä mutta minun kuuluukin kun lähden matkaan puoli kuusi. Aamulla ei saa olla kiirus, muuten tulee huono päivä.
    Viikonloppuisin valvon myöhempään joten nukunkin sitten pidempään. Nukkumisen laatu = tukki.
    Mitä jos antaisit itsellesi luvan nukkua siten kuin nukuttaa, vai vaikeuttaako tuollainen valvominen päivääsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyllä - postaus oli hitsin hyvä joten tartuin siihen heti, työpaikan kahvitauolla.

      Poista
    2. Minäkin tykkään rauhallisista aamuista, ja siksi on toisaalta hyvä herätä ajoissa. Mutta jos uni jää liian vähäiseksi, se ei ole hyvä.
      Hyvä ohje, Tuulikki, tuo että antaisin vaan itselleni luvan nukkua "siten kuin nukuttaa", etten nyt nukkumisesta sentään enää stressaisi kun muutenkin stressiä pukkaa.
      Kiitos paljon ohjeesta sekä kehuista :)

      Poista
  2. Totta se, että tuli hyvä postaus.
    Silti harmittaa puolestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Ethän kuitenkaan paljon minun tilaani harmittele, kun nukun minä sentään viisi tuntia joka yö. Ja on tämä bloggaaminenkin ja blogikaverit aamuyön seurana, niin eihän minulla mikään iso hätä ole.

      Poista
  3. Aamuyön tunteina tuli jälleen hyvä postaus. Näistä hengitystavoista rentoutuneen tilan saamiseksi on tuhat ja sata mielipidettä. Juuri tänään luin, että ainakin stressin taittamisessa voi auttaa. Että sängyllä maaten panee toisen käden rintakehälle ja toisen vatsalle. Ja hengittelee sitten omaan rytmiinsä. Jonkin ajan kuluttua. Tärkeää on hengittää ulos mieluiten nenän kautta pitkään. Ja muistaa se pieni tauko ennen sisäänhengitystä. Ehkäpä kirjoitan tuosta postauksen, koska artikkeli oli ns. järkevä. Ei fundamentalistinen. En ymmärrä, miten jakselet työpäivän jälkeen, kun olet herännyt niin aikaisin. Mutta ehkä kullakin on omat tapansa jaksaa. Rauhaisaa tiistai iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja.
      Tuota käsien asentoa kokeilen ensi yönä :). Jospa se on siitä kiinni vain se minun uneni. Ja hengityksen tahti tosiaan pitää tarkentaa myös. Kunhan kirjoitat sen postauksen, niin otan sen talteen yöpöydälle :).
      Rauhallista tiistai-iltaa sinullekin ja kauniita unia!

      Poista