lauantai 8. syyskuuta 2018

Tahtoisin elää vaan, mutta ...


Täällä viimein jo turvan saa?
Media on täynnä varoituksia milloin mistäkin.

Jokapäiväinen uutisvirta muistuttaa lakkaamatta, että mihinkään ei voi koskea, mitään ei voi syödä eikä mitään tehdä, ilman että ensin varmistaa, onko se varmasti turvallista.

Melkein mistä tahansa asiasta voi olla - median mukaan - seurauksena äkillinen kuolema tai vähintään kuolemanvakavasti sairastuminen. Ja jos ei uhka tule ulkopuolelta, niin sitten olet sen geeneissäsi perinyt, joten turvallisuuteen älä tuudittaudu.

Miten kaipaankaan sitä aikaa, kun mistään ei mitään tiedetty.

Joskus muinoin elämä oli pelkkää elämää eikä jatkuvaa itsensä ja ympäristönsä vahtimista. Syötiin voipullaa ja juotiin kahvia hyvällä omalla tunnolla. Päiväkahvi viinerin kanssa oli päivän paras hetki, johon ei kuulunut kaloreitten, saati muiden ikävien sivuvaikutusten, miettiminen.

Olen ehkä taipuvainen neuroottisuuteen (sen lisäksi että olen taipuvainen pedanttisuuteen), mutta minuun nämä mediassa vilisevät varoitukset vaikuttavat. Saan niistä raivokohtauksia. Tekee mieli huutaa, että jättäkää minut rauhaan, en tahdo tietää enää yhtään totuutta kahvista, lihasta, suklaasta, soijasta, riisistä, sokerista, rasvasta, saati viinasta ja tupakasta.

Kaikki, mitä ruokakaupasta kotiin kannan, on jollain tavalla haitallista. Jokaikisessä ruoka-aineessa on jotain, mitä pitäisi välttää. Jos ei muuta niin ympäristömyrkkyjä. Ja jos ei ruoasta, niin astioista viimeistään irtoaa haitta-aineita: muovit ja teflon ovat vaarallisimmat tappajat.

Enkä tietenkään voi ulkonakaan liikkua, jos haluan elää pitkään ja terveenä. Jokainen lukemaan oppinut tietää, että kaupunki-ilmassa on saasteita ja asfalttipölyä ja että puistoissa ja metsissä vaanivat tappajapunkit ja ampiaiset. Saastumatonta luontoakaan ei enää ole missään, mutta jos sellaisen löydät, niin siellä tulevat vastaan ihmisyöjäsudet ja -karhut.

Olen niin täynnä näitä nykymaailman elämisen uhkia. Tahtoisin elää vaan ja nauttia siitä - niin kauan kuin vielä ehdin.

Tietääkö kukaan, voisiko omalle koneelle asentaa jonkinlaisen terveys-, myrkky-, saaste- ja muut varoitukset poissulkevan Internet-suodattimen, niin että saisi lukea vain sellaisia elämän huolettomuutta lisääviä juttuja?

...



8 kommenttia:

  1. Olen niin samaa mieltä kuin kirjoitit, elämä on täynnä rajoituksia ja kieltoja. Ehkä pitäisi muuttaa jonnekin havumajaan ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan, ystävystyä niiden ihmisyöjäsusien ja karhujen kanssa, mutta pärjäisikö siellä talvella en tiedä. Kuitenkaan nykyajan mukavuuksista en haluaisi luopua..
    Ennen oli tosiaan jotenkin helpompaa, kun mistään ei tiedetty mitään. Nyt katsotaan suurennuslasilla kaikkea ja analysoidaan jopa tekemisiä.
    Minua ärsyttää se, kun olen pitänyt blogiani, ja siellä paljon postauksia elämän ihanuudesta, niin eikös yksi lukija (ei bloggaaja vaan nimimerkillä oleva) alkanut pommittaa että ”ei elämä ole aina mitään yhtä ihanuutta, ja että varmaan sinulla on pohjimmiltasi jotain selvittämättömiä ongelmia, möykkyjä sisimmässäsi joita haluat peittää näin.” Grr..
    Jos sellainen suodatin olisi jota kaipailit, ottaisin heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havumaja keskellä korpea olisi hyvä pakopaikka. Jotkut tekevät niin, mutta ei se helppoa ole, vanhana varsinkaan.
      Onkohan tuo nimimerkki, joka sinua analysoi, Tuulikki, omasta mielestään jokin ihmismielen asiantuntija? Todellinen asiantuntija tuskin lähtisi tuolla tavoin tulkitsemaan kenenkään pään sisustaa, ei ainakaan ilman nimeä ja oman firmansa mainostusta :). Tämä onkin hyvä esimerkki siitä, mitä nykymedia - etenkin some - saa aikaan: jatkuvaa itsen ja toisten tarkkailua ja analyysia.

      Poista
  2. Moi. Eilen popsin melkein kokonaisen levyn Fazerin sinistä suklaata. Tuli oikein oikein hyvä mieli ja olo. Nyt harmittaa vain kun suklaa loppui : ) Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fazerin sininen on todellinen oksitosiini-pommi. Ja levy kerralla, eikä mitään napostelua. Toivottavasti saat pian lisää :)

      Poista
  3. Nykyisin niin monista ihmisestä on tullut ruokauskovaisia.Ja ei riitä että he säätävät omaa ruokailuaan. Vaan kyttäävät toisiakin.Varoituksen sanoja aina löytyy. Kultainen keskitie on unohdettu. Ikävä kyllä. Mukavaa lauantai päivää sinulle! Nyt sienimetsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on tullut, ruokauskovaisia, ja jos ei ihan sellaisia, niin muuten syyllisiä. Kultainen keskitie on minunkin mielestäni aina toimiva ohje.
      Muuten, muistathan, Marja, että sienissä on paljon saastemyrkkyjä, ne kun imevät itseensä kaiken? Ai niin sori, piti sanoa, että mukavaa sieniretkeä! :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niin, Maarit, tällainen on huhu-, uskomus-, silpputietomarkkinamaailmamme, jossa "tieto" kuin "tieto" myy.

      Poista