sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Pusikoiden keskellä


Ei ole ihan sama missä asuu, sillä ympäristö vaikuttaa terveyteen ja mielentilaan. Viihtyminen on kuitenkin yksilöllistä, ja joka paikassa on hyvät ja huonot puolensa.


Ennen tämän viikon muuttoa ehdin asua vuoden kaupunkikeskustassa, joka oli minulle uutta ja josta alussa innostuin sen helppouden vuoksi. Mutta nyt täällä pusikkojen keskellä - jo parin päivän päästä - huomaan että mielialani oudosti kohentuu.

Täytyy kyllä myöntää, että pusikoiden lisäksi tyytyväisyyteen vaikuttaa se, että pääsin takaisin nuoruusmaisemiin. Asuin tässä kaupunginosassa viimeksi neljäkymmentävuotta sitten, parhaan teininuoruuden ajan.

Ah noita ihania kohellusaikoja!

Tienvarsipusikoiden tuoksu nostaa mieleen vanhat ajat ja iltalenkillä ihan ahmin nuoruuttani. Vaikka  kaikki rakennukset ja tiet eivät ole ennallaan, kaupunginosan haju on.


Keskustassa oli helppo asua, koska siellä pääsee nopeasti kauppoihin ja kahviloihin ja muihin viihteisiin, mutta minulle kävi kuluneen vuoden aikana niin, että lakkasin käymästä missään. Jotenkin mielenkiinto lopahti, kun kaikki oli siinä kotiovella suoraan joka päivä vastassa.

Sitä paitsi. Missä kauppa, siellä ruuhka. Ja missä ruuhka, siellä autot törttöilemässä ja tukkimassa tiet.

Nyt minulla on rauhallinen ympäristö. Täällä kaupungin reunamaalla ei ole läpikulkuliikennettä, kun ei tänne ole kellään mitään asiaa. Ikkunasta näkyy taivasta ja puita, kukkasia ja pensaita - ei naapuritalon tylsä kiviseinä.

Mutta parasta on, että täällä on nuoruus. Olen nyt siellä, minne kuulunkin.

Enää en muuta. Ikinä.


6 kommenttia:

  1. Ihana kuulla lause ”tänne minä kuulun”!
    Kun on asunut monenlaisessa paikassa, sitten vasta voi tietää mitä haluaa. Itse taas olen neljä vuotta kaupungissa asuneena (opiskellessa) tullut siihen tulokseen että maalla on minun paikkani, ja täällä on minun juureni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauemmaksi ihmisasutuksesta haluan. Ihan erakoksi en kuitenkaan halua muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iän myötä arvostaa rauhaa, sen olen huomannut, samoin kuin tuttuutta.

      Olen myös huomannut itsessäni samansuuntaista kehitystä kuin sinä, Tuulikki, kun haaveilen sellaisesta puolierakkoudesta, että saisi olla ihan omissa oloissaan ja hissukseen pihamaallaan yöpaidassa sipsutella päivät pääksytysten, kenekään häiritsemättä. Ehkä joskus ihan vanhana hakeudun tuollaiseen paratiisiin,

      Poista
  2. Kuulostaa hienolta saada palata juurilleen.
    Yksityisyys - yhteisöllisyys. Molempi parempi.
    Vanhuudessa on se huono puoli, että jossain vaiheessa on muutettava maalta asutuskeskukseen. Jos vaikkapa tohtori sanoo: "Enää et aja."
    Mukavaa syyskuuta sinulle1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotakin olen jo ehtinyt miettiä, Kirsti, että jossain vaiheessa on ehkä pakko vielä kerran muuttaa. Palvelukotiin. Niin maallahan me emme nyt asu, etteikö kauppaan pääsisi jalan.
      Mutta nyt nautitaan. Syyskuu näyttää parhaat puolensa juuri nyt. Mukavaa syksyn alkua sinullekin, sinne maalle kauniin luonnon keskelle.

      Poista
  3. Kiva että olet löytänyt sen oman paikkasi. Ja rakkaasi taas. Tuoksumuisti on hämmästyttävän herkkä. Nostaa tunteita pintaan. Mukavaa alkanutta työviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajuissa on yllättävän vahva muistijälki. Parasta hajua, minkä minä tiedän, oli aikoinaan Imatran Kaukopään tehtaan pistävä lemu :) Aah miten sain aina elää uudestaan lapsuutta, kun ohi ajelin! Nyt eivät tehtaat sielläkään enää haise samalla tavalla, joten muistotkaan eivät enää samalla tavalla palaa mieleen.

      Mukavaa työviikkoa sinullekin, Marja!

      Poista