torstai 27. syyskuuta 2018

Olenko minä olevinani?

Leu(h)kailua

Missä kulkee terveen itsetyytyväisyyden ja leuhkuuden raja?

Tätä mietin, kun olen toisinaan huomannut pitäväni itsestäni. Hetkittäin tulee sellaisia itsetyytyväisyyden aaltoja, että oikein ihmettelen, että mitäs tämä on.

Sellaisia tuntemuksia, että ohoh, minähän olen hyvä tyyppi, että oooo, olenpa todella hyvä tyyppi, että kylläpäs minä olenkin hyvä tyyppi!

Joskus se kestää monta minuuttia, niin että alan jo pohtia, onko minusta tullut leuhka. Olenko alkanut luulla itsestäni liikoja? Mitä minä kuvittelen? Olenko minä olevinani j o t a i n ?

Olla olevinaan on kauhea synti. Niin minulle on opetettu.
Se on itsensä korottamista. 

En minä halua olla enempää kuin olen. En halua petkuttaa itseäni. Toisia ei voi edes petkuttaa, sillä kaikkihan sen huomaavat, kun joku esittää muuta kuin on. Ihmiset eivät tykkää epäaidoista ihmisistä, saati niistä jotka ovat jotain olevinaan.

Leuhkailu on surkeaa touhua. Se on sukua ylpeydelle, mutta se on vielä sitäkin säälittävämpää kerskailua. Leuhka ihminen näkyy ja kuuluu. Samoin kuin tyhjä tynnyrikin onttouttaan kumisee.

Minun hetkittäiset itsetyytyväisyyden olotilani tuntuvat kyllä aidoilta. Tunne tulee sisältä päin, ihan kuin tyhjästä ja itsestään, ilman että teen mitään.

Ja se tuntuu aika mukavalta.

Mutta en oikein tiedä, uskaltaisinko antaa sen kestää pidempäänkin. Jos se sittenkin on leuhkuutta.

Vaikka en sitä kenellekään näytä, voi olla että se silti näkyy omahyväisenä leuka pystyssä pöyhistelynä. Mistä sen tietää, milloin on terveesti itseensä tyytyväinen ja milloin vain kuvittelee olevansa, jotain?





4 kommenttia:

  1. Näihin itsetyytyväisyyden ja alemmuudentunteen hetkiin minulla on sama rohto. Isäpuoleni minulle usein toistama lause: "Muista Kirsti, ettet sinä ole yhtään parempi ihminen kuin kukaan muukaan, mutta et myöskään yhtään huononpi kuin muut."
    Totuushan on, että jotain osaa tehdä paremmin tai nopeammin kuin kukaan muu. Eikö silloin saisi olla tyytyväinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ohje, Kirsti. Perustyytyväisyys itseen olisi hyvä saavuttaa pysyvästi, niin olen ajatellut. Silloin ei tulisi vertailtua itseään muihin. Hetkittäin olen juuri siihen tunteeseen päässyt kiinni.

      Poista
  2. Onpas vaikeata, en kyllä tiedä missä raja kulkee. Oisko jotenkin niin että itsetyytyväisyys menee sisäänpäin, ja leuhkuus ulospäin. Minä olen kyllä tyytyväinen nyt itseeni kun söin kaupan lihapiirakan plus kaksi nakkia ruuaksi töiden jälkeen, jälkkäriksi suklaapatukan enkä koe siitä omantunnontuskia. Leuhkana olisin voinut sanoa että voin syödä noita lihomatta. Tämmöinen käytännön esimerkki tuli nyt mieleen, en tiedä oliko hyvä vai huono :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuva määrittely ja kelpo esimerkki, Tuulikki. Itsetyytyväisyys on kohdallaan, kun ei soimaa itseään edes syömisistään, koska tietää että se sopii itselle.

      Poista