sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Musiikkia arkeen


Kirkuvan keltainen pistää silmään.
Meidän perheelle on koittanut totuuden hetki: huusholli tarvitsee uutta äänentoistoa.

Silmäni eivät kestä näitä nykyisiä kaiuttimia, joissa on, kuten kuvasta näkyy, karmean keltaiset keskustat. Uuden kodin sisustus vaatii, että kaiuttimien pitää olla näkymättömät.

Onneksi ulkonäön lisäksi nykyiset ärsyttävät myös korvaa, sillä ne särisevät, joten on hyvä syy vaihtaa ne joka tapauksessa. Tavoittelen uusilla laitteilla sitäkin, että niiden parempi äänentoisto saisi minut entistä useammin musiikin ääreen, sillä musiikki tekee mielelle hyvää.

Musiikkia itseäänhän on nykyaikana helppo tavoittaa. Spotifysta löytää mitä vain. Joskus harvoin kun sen avaan, oikein innostun ja selaan sitä tuntikausia. Vaihdan musiikkia tunnelmasta toiseen sitä mukaa, miltä tuntuu ja tanssin mukana. Toisinaan selailen myös YouTubea, sillä sen kautta voi löytää mahdottoman jänniä yllätyksiä.

Niin kuin esimerkiksi erikoisen kutkuttavaa mustaa huumoria Venäjältä. Persoonallisen Leningrad - kokoonpanon jotkut kipaleet ovat niin "mustia", että tämä porukka viihdyttää minua silloinkin, kun oma mieli on täysin maan alla. Piristystä antavat myös vahingossa eteen sattuneet kappaleet, kuten nuoruusajan Satu Pentikäisen Menolippu sekä ranskalaisversio Miljoonasta ruususta, jonka esittää yhtye nimeltä Dominuque Moisan. Romantiikan nälkään puolestaan käy Šostakovitšin valssi n:o 2  ja siihen liitetty video brittiläisestä Anna Karenina -elokuvan tanssikohtauksesta, joka on aivan mieletön. 

Esimerkeistä huomaa, että musiikkimakuni on jäsentymätön, joku voisi sanoa, että jopa huono. 

Kuuntelen kaikenlaista sellaistakin, mitä moni ei voi sietää ollenkaan. Minulle kelpaa kaikki, mikä on tehty hyvin. Klassinen, ooppera, rock, blues, soul, kantri, poppi ja hiphoppi, vanhat humpatkin. Mielialan mukaan. En minä oikeasti edes osaa luokitella musiikkia lokeroihin. Minulle kaikki musiikki on vaan musiikkia.

Mutta sitä harmittelen, että en sitä usein kuuntele. Minulle musiikki ei sovi tekemisen taustalle, kuuntelu vaatii oman rauhan ja tilan. Haluan antautua musiikin vietäväksi, rentoutuen loikoillen tai rytmissä nytkytellen.

Nyt siis odottelen vaan, että uudet kaiuttimet saapuvat. Toivottavasti niiden myötä muistan järjestää itselleni paljon aikaa niiden hyödyntämiseen. Ne on niin hartaasti mietitty, asiantuntevan musiikin suurkuluttajasukupolven kanssa vertailtu ja yhteistuumin valittu ja tilattu, että enää en voi äänen laatua syyttää, jos en malta rauhoittua kuuntelemaan.




6 kommenttia:

  1. Kaikkiruokainen löytää aina jotain kuunneltavaa :)
    Ihanaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Kirsti, siinä mielessä musiikin kuuntelu olisi minulle helppo juttu. Pitäisi vaan saada käsi ensin aukaisemaan se kuuntelulaite :).

      Poista
  2. Minäkin olen kaikkiruokainen. Ihanaa että saatte uudet virheettömät kaiuttimet! Hyvää viikonalkua ja ensimmäistä lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Marja, hyvät kaiuttimet ovat ihan tarpeen, jotta musiikkielämys onnistuu kunnolla.

      Oikein hyvää viikkoa sinullekin! Se on tosiaan lokakuu jo pimeine aamuineen ja sateineen.

      Poista
  3. Hyvät äänentoistolaitteet ovat tosiaankin musiikin kuuntelun a ja o. Meilläkin on laadukkaat vehkeet olkkarissa, mutta koskaan ei pääse kuuntelemaan rauhassa kun tuo ukkeli pitää niin kauheaa meteliä omassa sohvassaan tablettinsa kanssa ;( No en valita, kohta tästä joutaa itsekin sohvalle neuleen kanssa, ja mikäs olisi kutoessa vaikka valssin tahtiin <3 Siis kuuntelin tuo taivaallisen ihanan valssin, kiitos :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit sinäkin tuosta valssista, Tuulikki. Ja mukavaa viikkoa sinnekin päin! Nautitaan syyssateista :)

      Poista