tiistai 4. syyskuuta 2018

Kaupassa pitää mennä hermot?


Olen viikon ajan ravannut ympäri kaupunkia hakemassa kaupasta milloin mitäkin tavaraa, kun uuteen kotiin tarvitaan kaikenlaista uutta. Mattoja, valaisimia, pöytiä, tuoleja, säilytyskoreja, ruohonleikkuria ja vaikka mitä.

Ja kyllä on pitänyt tosissaan ravata. Eihän nykykaupoista löydä mitään. Ei edes myyjää.

Jos ehkä jotain tarvitsemastaan jostain sattumalta löytää, kassajonossa sitten seistään ja seistään ja seistään ja odotetaan.

Inhoan kaupassa käymistä. En kerta kaikkiaan halua juosta edes takaisin pitkin hypersupermarkettien loputtomia käytäviä ja etsiä kaksikymmentäkahdeksan senttiä leveää lusikkalaatikkoa, jota ei koskaan löydy. Tai keittiön pöytään sopivaa kattovalaisinta, jota ei ole olemassakaan.

Eräänkin todella ärsyttävän valtavan hypersuperprisman hyllyviidakoissa tänään kaksi tuntia hortoillessani keksin ihmetellä, miksei jo ole kehitetty market-navigaattoreita. Onhan meillä paljon vaikeampiakin reittiopastussysteemejä olemassa.

Market-navigaattori olisi sellainen ihan yksinkertainen laite, vähän niin kuin pankkiautomaatti, jossa olisi kolo johon työnnettäisiin puutelista. Kone lukisi sen ja tulostaisi sen mukaisen näpäkän navigointikartan, vaikkapa suoraan asiakkaan kännykkään, jota seuraamalla saisi nopeasti noukittua tavaransa suorinta reittiä kassalle. Jos tavaraa ei kaupassa olisi, kone tietenkin heti ilmoittaisi, että turha vaiva, vaihda tarvetta tai etsi toinen kauppa.

Miksi minun nykytekonologian aikana yhä vain pitää kiertää se koko himpskutin hehtaarihalli ympäri, vain todetakseni, ettei sellaista kynnysmattoa ole, joka minun tuulikaappiini sopisi. Vai onko asiakkaan hermojen kiristymisellä jotain yhteyttä asiakkaan rahankäytön määrään, niin että se on koettu tarpeelliseksi kaupankäynnin menestykselle?

Että kun hermot menee, niin ostaa vaan, kunhan jotain saa, mitä tahansa, jotta pääsee eroon tarpeestaan.







6 kommenttia:

  1. Moi. Tutulta kuulostaa tuo isoissa kaupoissa turhaan ravaaminen. Pienet tai vain vähän isommat kaupat ovatkin parhaita, kun niissä on usein avuliaita myyjiä. Onnea kuitenkin etsintään! Ota ensi kerralla eväät mukaan, niin voit yhdistää ostokset, liikunnan ja retkeilyn : ) Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, Kristiina. Eväät mukaan, patikointivermeet päälle ja vähän lämmikettä taskumattiin, niin jo jaksaa :)

      Poista
  2. Sama juttu täällä. En tykkää yhtään haahuilla isoissa supermarketeissa. Jotenkin suhteellisuudentaju menee. Minä edustan postauksesi loppuosan ihmistä. Kun en löydä millään ilveellä tarvitsemaani, alan ajatella, että tarvitsen tuon ja tuon. Ja ostoskärry täyttyy. Rahaa palaa. Mieli on muka tyytyväinen, kun ostin ihan varulta kaikkea tarpeellista sitten joskus. Tämän takia en käy enää supermarketeissa. Pienemmissä kaupoissa saa sentään jonkinlaista palvelua. Mukavaa keskiviikko päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Marja, ei voi kuin ihmetellä, että keitä varten nämä hypermarkethallit on rakennettu,kun ei meistä monikaan niissä viihdy.

      Poista
  3. Minä taas olen niin umpimielinen ostaja, etten haluakaan palvelua. Ihan tosi, koska monet kerrat olen tullut sellaisen tavaran kanssa kotiin, mitä en ole aikonutkaan ostaa. Viimeksi rautakaupasta palasin taikinakulhon kansa, vaikka menin ostamaan vanhanajan desilitramittaa. Kun mittaa ei kaupasta löytynyt, aloin juttelemaan tutun myyjän kanssa ja loppu olikin sitten historiaa. Pakko siis tunnustaa että monta asiaa olen ostanut ihan myyjän mieliksi, joskus jopa jonkun vaattenkin mitä maksaessani jo tiesin etten sitä tule pitämään. Eikö ole hullu piirre ihmisessä, pitäisi kai olla enemmän tahdonlujuutta. Apteekissakin sujahdan äkkiä sinne särkyhyllylle ja siitä sitten kiireesti kassalle. Farmaseutti nähkääs tulee kyselemään mihin särkyyn lääkettä haet ja sitten ehkä joutuu vaihtamaan tutun lääkkeen muuksi.
    Supermarketti on minun juttu juuri siksi että saan ihan omassa rauhassa tutustua tuotteeseen eikä takuulla myyjä tule häiritsemään. Samoin jos ulkona käydään syömässä, syön mieluummin Abc-ketjun liikkeissä siksi koska en halua että minulta tullaan kesken ruokailun kyselemään, maistuuko. Jos ei satu maistumaan, pitää valehdella koska haluan kuitenkin olla kohtelias. Meniköhän tämä aiheesta sivuun, mutta laitan tämän kuitenkin menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon saman piirteen itsessäni, Tuulikki. Nuorempana usein ostin jotain myyjän mieliksi, mutta nykyisin kovetan itseni. Tuputtavia myyjiä on etenkin vaatekaupoissa ja kosmetiikkaosastoilla ja - niin kuin mainitsit - apteekeissa! Melkein vihaksi pistää liian innokkaat myyjät, jotka vielä ja vielä kerran muistuttavat, että eikö vähän jotain muutakin sittenkin mukaan laitettaisi.
      Kommenttisi ei mennyt yhtään aiheesta sivu, päin vastoin :)

      Poista