lauantai 15. syyskuuta 2018

Ihmiset ovat ihania


Nuori, kaunis ja ihana.
Oikeasti. Tarkoitan sitä.

Ihmiset ovat ihania.

Silti useat meistä ovat niin tylyjä toisilleen, etteivät tahdo edes tervehtiä, saati auttaa. Jotkut eivät ole tuntevinaan tuttavaa, naapuria tai työkaveria, ja jotkut eivät saa sanaa suustaan, kun viereen istuu vieras ihminen. Tiedän myös joitakin, jotka auttavat mielellään vaikka kissoja tai koiria tai suojelevat metsiä, mutta eivät voi avata edes ovea toiselle ihmiselle.

Ikävään käytökseen on monia syitä. Perusteltujakin. Mutta on paljon tilanteita, joissa ei ole mitään muuta syytä kuin oma pää.

Epävarmuus, pelko, ujous, nolous, kateus, itsekeskeisyys, vihaisuus, väsymys, ahdistus, yksinäisyys, pettymys, stressi, kipu, kyynisyys ... Tällaisia syitä aavistelen taustatekijöiksi, näissä tunnetiloissa voi toisesta ihmisestä tulla vihollinen.

Kyllä minä ymmärrän. Jokaisella on huolensa, mutta silti itse välttelen ikävien ihmisten seuraa. Sillä tavoin voin pitää ihmisistä enemmän.
Vanha, kaunis ja ihana.

Haluan elää toisten ihmisten kanssa, en yksin, ja kun tykkään ihmisistä, elämä ihmisten kanssa on helpompaa.

Erityisen paljon pidän sellaisista ihmisistä, jotka osaavat ottaa toiset huomioon ja kohtaavat vieraankin ihmisen tasavertaisena itsensä kanssa. Oikein paljon tykkään iloisista ihmisistä ja valitsen heidän seuransa aina, jos mahdollista.

Mukavien ihmisten seurassa on mukavinta, joten miksi rääkkäisin itseäni ikävillä ihmisillä, jos ei ole pakko. Varmasti hekin ovat ihania, pohjimmiltaan. Pitää vain antaa heidän olla rauhassa.

Mitä se minua haittaa, jos jollakin on huono päivä, kunhan ei minuun sitä pura.













4 kommenttia:

  1. Ihmiset ovat ihania, mutta aina ei itse halua hakeutua seuraan.
    Meikäläisellä on niin iso perhe, että kontakteja lähimmäisiin on riittävästi. Siksi saatan "maailmalla" viihtyä myös omissa oloissani. En torju ketään, mutta en aina tee aloitetta (mies kyllä väittää muuta).
    Mukavaa lauantai-iltaa eeva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska juttu, että mies on eri mieltä sinun aloitteisuudestasi, Kirsti :). Jos on kovin kiinnostunut ihmisistä, sitä vain aina aloittaa juttelun. Olen huomannut, että minulla on nykyisin yhä enemmän vaikeuksia pitää suuni kiinni: vanhuuden höpertäminen lienee jo alkanut.
      Kiitos lauantain toivotuksista. Nyt onkin jo sunnuntai, joten mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Minussa on kaksi puolta, toisaalta olen yletön suupaltti ja osaan ystävystyä heti tuntemattomien kanssa. Toisaalta olen erakko, joka haluaa vetäytyä yhä useammin täysin omiin oloihinsa ja joka on sitä mieltä että oma seura (siis minä itse) on paras. Välttelen kyllä inhottavien ihmisten seuraa, mutta kun niidenkin kanssa juttelee tovin, ohat pohjimmiltaan ihan mukavia. Ja tuohon tervehtimis-asiaan - sekin voi olla tahatonta. Nimittäin joskus itsekin on ajatuksissaan hajamielinen, vaikka mietttii jotain tärkeää asiaa eikä huomaa ympäristöään. Itselläni on huono kasvomuisti, sekin voi olla syynä. Luin Kaari Utriosta että hän sairastaa kyseistä vaivaa. En muista onko se luettu sairaudeksi vai onko se vain ominaisuus.
    Joskus suorastaan huvittaa kun jollain on huono päivä, jolloin oma musta huumorini astuu kuvaan ja laitan lisää pökköä pesään ja lopuksi nauruksihan se menee toisellakin.
    Oikein mukavaa sunnuntaipäivää, näyttää tulevan aurinkoinen päivä ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo mustan huumorin toimivuus, Tuulikki. Sitä pitäisi minunkin kokeilla.

      Mutta oikeassa olet, omasta itsestä riippuu paljon. Ei meidän aina pidä odottaa itsellemme vain ihania "huomenia", vaan voimme itse antaa niitä muille.

      Onkohan tuo erakkoutumishalu myös vanhenemisen myötä tuleva ominaisuus, kun minäkin sen itsessäni nykyisin tunnistan?

      Kivaa ja aurinkoista sunnuntaita sinullekin! Ihana syksypäivä on tulossa.

      Poista