sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Hetki ihaninta syksyä

Suomunjärvi

Lauantaiaamuna päätettiin poikien kanssa lähteä metsään. Isäntä oli niin reippaalla tuulella, että pakkasi eväät valmiiksi, eikä minun tarvinnut muuta kuin vetää tuultapitävää hyntyttä ylle.

Tällainen työnjako sopii minulle kuin nakutettu, sillä en arkisen työssäajattelun lisäksi jaksa enää lauantaisin ajatella minkäänlaista keskittymistä vaativaa asiaa.


Suopursujen tuoksu oli huumaava.
Metsäretkellä pitää nimittäin olla mukana kaikenlaista pientä ja tärkeää, jotta retki onnistuu ilman kommervenkkejä.

Pitää olla vettä, tulitikkuja, puukko, kahvipannu, mukit, kahvia, ryynäreitä, leipää, sinappia ja jotain makeaakin, jälkiruoaksi.

Pieni kirveskin olisi hyvä olla, mutta sitä mies ei löytänyt mistään. Minne lie muutossa hävinnyt, ei yhtään muistettu.

Mutta Suomunjärven retkeilypaikoilta kirveitä löytyy, se ei ole ongelma.   

Sieltä löytyy hellakin, joka oli lauantaina tarpeen, sillä tuuli oli niin kova, että nuotiolla olisi ollut hankala pitää tulta yllä. Ja vaikka korvessa oltiin, liiterissä oli valmiiksi pilkotut kuivat koivuklapit, jotka syttyivät heti ensi raapaisusta.

Kun kahvi saatiin keitettyä, paistettiin tulipesässä makkarat. Tosi näppärää ja turvallista.

Puuhella veti hyvin.
Länsi-Suomeen oli luvattu myrskyä, mutta meillä oli vielä leppoisa sää, ja aurinkokin paistoi puoleen päivään asti, sopivasti meitä varten.

Sen pitempään ei tarvinnutkaan, sillä vanha koira ei jaksanut innostua patikoimaan. Vain puolisen tuntia saatiin sitä houkuteltua pitkospuilla taiteilemaan, joten iltapäivällä lähdettiin jo kotiin päin.


Koiran kanssa emme enää pääse pitkälle, mutta ei se haittaa.
Raikkaassa syysilmassa oli ihanaa olla vaan ja nauttia maisemasta ja erämaan rauhasta.


Vanhus näki kaverin, mutta ei se jäänyt juttusille.

Suomunjärvi on kirkasvetinen, hiekkarantainen erämaajärvi Patvinsuon luonnonsuojelualueella, kaukana kiireestä, maailman reunalla. Siellä on kaikkea, mitä retkeilijä tarvitsee.


Voi pojat, mikä palvelu.

Kuvakaappaus paikan ilmoitustaululta kertoo järven elämästä.


On rauhaa, on tilaa, on hella, on polttopuut, on oikeat kompostihuussitkin. Ennen kaikkea on puhdas luonto ja vaihteleva maisema.





Jos tarpeeksi kauas itärajan tuntumaan Lieksan korkeudella eksyt, niin Suomussa kannattaa käydä saman tien. Lieksasta  Ilomantsin suuntaan 50 km vaan.

8 kommenttia:

  1. Kävin googlettamassa tuon kansallispuiston. Aivan itärajan tuntumassa näkyy olevan. Olen sen verran erähenkinen ihminen että tuollaiset patikointiretket ja niiden lukeminen blogeissa kiinnostavat aina. Meilläkin harrastetaan luonnossa liikkumista mutta nuo kansallispuistot ovat jääneet melkolailla kokematta vaikka niitäkin täällä Savon mailla kyllä on.
    Varmasti silmä ja sielu lepää tuollaisilla retkillä, ja ah sitä nuotiokahvin tuoksua! Ihan kuin nyt olisin saanut nokkaani nokipannukahvin tuoksun, ajatuksen voimalla :) Hyvin sanoit että olitte kaukana kiireestä, maailman reunalla. Kiitos tästä postauksesta, oli niin mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhtaassa erämaaluonnossa on ihanaa liikkua. Eikä aina tarvitse mennä Lappiin asti, kun Keski- ja Itä-Suomesta jo löytyy hyviä retkeilymaastoja.
      Ja nokipannukahvi, se tosiaan tuoksui ja maistui niin, että nyt jo tekee mieli päästä uudestaan sitä keittelemään.
      Kiitos kiitoksista, Tuulikki, ja kiitos sinulle, että luet ja kommentoit juttujani. Ilman aktiivisia lukijoita ei ole aktiivisia bloggaajia :)

      Poista
  2. Hei. Aika ihanalta kuulostaa retkipäivänne. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Kristiina, päivä oli aika onnistunut, säänkin puolesta. Pitää päästä pian uudestaan.

      Poista
  3. Hienoja kuvia kerrassaan. Tuli ajatus, että tuonne on päästävä minunkin.
    Taidanpa joskus houkutella tyttären kaveriksi noihin maisemiin.
    On surullista, kun uskollinen ystävä tulee vanhaksi.
    Kaikkea mukavaa sinulle ensi viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva näistä maisemista tietää, Kirsti. Siksi vähän mainostan :). Tervetuloa visiitille! Tiedä häntä, vaikka joskus törmätään tuolla hellan ääressä.

      Kivaa tulevaa viikkoa sinullekin.

      Poista
  4. Parasta rentoutumista nuo metsäretket. Jos mies vielä auliisti järjestelee koko touhun. Minun mies ei alkujaan espoolaisena suostu lähtemään minun alkujaan korpikainuulaisen kanssa metsäretkille tai patikoimaan. Olen vaeltanut ystävien tai toisen tyttäreni kanssa. Ihania kuvia. Varsinkin nuo pitkospuut aivan kouraisivat mahaani: Tuonne on päästävä. Minä jaksan vielä lauantaina säntäillä. Mutta sunnuntai on digitön lepopäivä metsän ja kirjan parissa. Mukavaa viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Marja, mies ymmärtää järjestää, kun minä en jaksa :).
      Oli todella rentouttava kokemus, pitkästä aikaa, tuo irtiotto kaikesta hulinasta ja huolesta.

      Ja nyt taas työn ääressä viikko. Oikein mukavaa viikon alkua sinullekin!

      Poista