perjantai 24. elokuuta 2018

Vahvoja naisia


Joskus kun aamuyöllä unettomana valvon, kulutan aikaani miettimällä sukuni tarinoita. Mietin sukuni naisia, iso-äitejä, tätejä, äitiäni. Naisia, jotka pysyivät pystyssä, vaikka mitä tapahtui.

Nuo naiset olivat sinnikkäitä sopeutujia ja kaikesta selviytyjiä.

He kävelivät joka paikkaan, niillä ainoilla kengillä, jotka heillä oli ja jotka hankasivat kantapäät verille, he kantoivat vesiä ja puita hartiat kipeinä ja aloittivat ruoanvalmistuksen sytyttämällä hellaan tulen - ei vain sen vuoksi, että se oli niin romanttista - lauantaisin he raahasivat lapset saunaan ja sunnuntaina pyykit, öisin ompelivat perheelle uudet vaatteet ja kulkivat itse vanhoissa, kestivät miesväen joka viikkoiset humaloinnit ja kaiken päälle odottivat miehiään ja poikiaan rintamilta kotiin, tai vielä pahempaa, itkivät sitä, kun nämä eivät koskaan palanneet, ja monta muuta juttua, mitä en nyt tähän luettele, koska lista on loputon.

Kun näitä tarinoita nuorena kuulin, minä vain hymähtelin. Ei tullut mieleenkään yhdistää vakavia silmiä ja suupielen tiukkoja juonteita siihen vastuun, työn ja huolten määrään, minkä nämä naiset olivat kokeneet. Minulle tarinat olivat vain tarinoita. Eivätkä he vaikeimmista asioista puhuneet ollenkaan, niistä olen kuullut vain pieniä otteita muiden sukulaisten kertomana.

He olivat kuin paksuin suojahaarniskoin panssaroituja äititeresoja. Vahvoja ulkoisesti ja vahvoja sisäisesti.

Mutta onko muunlaisia naisia olemassakaan?

En osaa nimetä yhtäkään. Heikkoa naista. Minusta kaikki naiset ovat vahvoja. Itsekin tunnen olevani vahva. Vaikka enemmän minä parun ja valitan kuin äitini saati hänen äitinsä. Valitan, mutta jaksan silti. Niin kuin kaikki naiset.

Mutta on meillä kuitenkin nykyaikana helpommat haasteet ja taakat.

Vai ovatko ne vain erilaiset?



4 kommenttia:

  1. Kallistun tuohon, että elämän haasteet ja taakat ovat erilaiset tänä päivänä kuin ennen. Kaikkina aikoina on ollut vahvoja naisia ja rankkoja elämäntarinoita. Jos ne entisajan naiset laitettaisiin kylmiltään tähän "helppoon" maailmaan, mitenkähän kävisi. Tai meidät laitettaisiin virkkaamaan kuukautissuojia, kantamaan vesiä sisään ja ulos ym.
    Vahvuutta on myös tunnustaa olevansa jossain asiassa heikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä täydennys, Kirsti. Oman heikkoutensa myöntäminen on myös vahvuutta. Se on viisautta, henkistä vahvuutta. Kaikkea ei vahvakaan yksin jaksa.
      Ajattelen myös, että meissä jokaisessa on piilevääkin vahvuutta, joka tulee esiin sitten, kun tarve vaatii.

      Poista
  2. Komppaan Kirstiä. Nykyaikana on vain erilaiset haasteet. Esimerkiksi työelämä voi olla hyvin vaativaa ja raskauttavaa. Tämä aika ja yhteiskunta tekee elämästä suorittamista. Kaikki on suoritettava mallikelpoisesti: työ, perhe, harrastukset. Esimerkiksi liikunta voi olla jollekin vain sitä että treenaa ilottomana töitä varten. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyajan haasteet ovat toisinaan ihan turhiakin, niin kuin tuo esimerkkisi ilottomasta liikunnasta, Marja, tai vielä turhempi täydellisen ulkonäön tavoittelu. Työelämän lisäksi suorittaminen kuuluu myös vapaa-aikaan ja lasten kasvatukseen, ihan kaikkeen.
      Mutta aikamme tehokkuuden arvomaailmasta huolimatta, mukavaa viikonloppua sinullekin, Marja. Nyt hellitetään hetkeksi.

      Poista