perjantai 3. elokuuta 2018

Ukkoshulluus


Tämä on Pixabayn kuva, minä en kuvia saanut.

Eilen oli Itä-Suomessa hellekesän loppuhuipennus. Rivakasti etenevä ukkosrintama kulki ylitsemme kohti itärajaa, ja innoissani seurasin sen etenemistä säätutkan avulla. Olen nimittäin vasta aivan äsken keksinyt, että sellaisiakin apuvälineitä netistä löytyy.

Kun tutka näytti rintaman lähenevän, suljin tietokoneen, vedin johdot seinästä ja siirsin nojatuolin asemiin. Asetuin siihen lokoisasti ja aloin tuijottaa ikkunaa. Pian näkisin mahtavan luonnon näytelmän, ajattelin.

Yksi hento salama, pari kaukaista jyrähdystä, ripsaisu vettä.

Eipä mitään, hyvä ettei ollut pahempi, huokaisin ja asettelin johdot takaisin seiniin ja avasin tietokoneen.

Säätutka salamoita täynnä.

Kone taas kiinni, johdot seinästä ja lokoisasti takaisin tuoliin salamoitten ääreen. Nyt se alkaa, ajattelin, kunnon luontoelämäys, aina rutkasti jännittävämpi kuin television luonto-ohjelmat.

Tummia pilviä, sateen rapinaa. Ja hiki.

Yhtäkkiä olin hiestä märkä, vaikken tehnyt mitään. Mitä nyt vähän kiroilin, kun pyyhkielin hiet pois otsalta ja tökin johdot seinään ja koneen auki.

Ja säätutka näyttää, että ihan hirveä salamarintama suoraan päällä.

No nyt. Ihan kohta se alkaa. Kone kiinni, johdot irti, tuoliin istumaan ja rytinää katsomaan.

Vaimeaa rutinaa ja veden lorinaa.

No eikun johdot seinään, kone auki ja hitto, televisio auki. Jos ei salamoita, niin elokuva! Muistin, että Friillä alkaa yhdeksältä murhaleffa, ja kun kerran vielä olin valveilla, aloin katsoa sitä. Se oli yllättävän hyvä ja antauduin Mieheni, murhaajani -elokuvan jännittävään tunnelmaan.

Ja sitten! Rytinä alkoi keskellä jännittävintä kohtaa. Tietysti. Mutta ei auttanut, siitä vaan televisio kiinni, johdot seinästä ja minä nojatuoliin katselemaan luonnon ihmettä. Kyllä kunnon ukonilma aina elokuvan voittaa.

Tänään luin lehdestä, että ylitsemme oli rytissyt useampikin ukkosrintama. Sillä aikaa kun minä nukuin. Harmittaa vähän sekin, että jäi se murhaajakin näkemättä, mutta helteet ovat onneksi tältä kesältä ohi.

2 kommenttia:

  1. Tunnustaudun vähän ukkossäikyksi. Just tuota samaa peliä pidän johtojen kanssa. Alkukesän ukkosmyrsky särki ja sähköisen portin autotallin oven mekanismin. Nekin on vielä korjaamatta, kun ei olla saatu sähkäriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa sattunut kohdalle. Sähkölaitteet ovat herkkiä vioittumaan, siksi minäkin niitä johtoja irti vetelen, vähintään tietokoneesta, joka on aarteita täynnä :).

      Poista