lauantai 18. elokuuta 2018

Pinna venyy venyy venyy


Epätäydellisen täydellistä?
Niin se vaan on, että mikään täydellinen ei ole ikuista. Jos mikään ylipäätään on täydellistä.

Sellaisia "kaikki asiat täydellisesti kohdallaan" -hetkiä tulee kuitenkin aina silloin tällöin.

Viime viikollakin oli muutama hetki, jolloin minusta tuntui, että kaikki on niin järjestyksessä, ettei paremmin voisi olla.

Sellaisina hetkinä sitä ihan leijuu.

Elämä soljuu ihanasti itsestään. Ei ole mitään kesken, ei ole mitään epäselvää, ei ole mitään järjestettävää, ei muistettavaa, ei huolehdittavaa, on vain levollisuus.

Ja hetkessä se on muisto vain, kun eteen tulee juttu, joka pudottaa takaisin maanpinnalle.

Ihan mitätön, mutta elämän tosiasioista muistuttava tavallinen juttu. Työkaveri kysyy, olenko tulossa palaveriin, joka alkaa kymmenen minuutin päästä, ja minä että mikä palaveri ja missä, että en minä ole tulossa minä olen menossa, ja sitten alkaa - ihan tavallinen -  sähellys ja uudelleen organisointi ja asioitten järjestykseen saattaminen, kunnes tulee hetki, jolloin kaikki taas on selvää ja kirkasta.

Mielenkiintoisimpia tällaisia juttuja ovat elämänkumppanin jutut. Mies saattaa keksiä mitä vain uutta elämän haastetta, johon minäkin jollain tavalla kuulun, ja joskus sellaisina hetkinä tekisi mieli huutaa. Totta puhuen huudankin. En paljon, mutta sen verran, että mies laskeutuu alas pilvilinnoistaan, ja päästään käsiksi elämän tosiasioihin. Siihen, että meitä nyt on kaksi tässä, joita tämä asia koskee, eikä vain yksi.

Muita juttuja, jotka takuu varmasti aiheuttavat pinnaa venyttäviä yllätyksiä, minulle sattuu seuraavissa tapahtumissa:
Tämä se on kans yks itepäinen pässi 💓
käynti Prismassa, käynti Citymarketissa, miehen kanssa television katselu, farkkujen ostaminen, kenkien ostaminen, ravintolassa syöminen, nettiuutisten lukeminen, facebookin päivitysten lukeminen, miehen puhelimen navigaattorin seuraaminen ja koiran hihnassa ulkoiluttaminen.

Onneksi olen oppinut venyttämään pinnaa.

Sitä paitsi pienet mutkat ovat oikeastaan aika piristäviä.


...

Minkälaiset jutut sinun pinnaasi koettelevat?

8 kommenttia:

  1. Tuttuja juttuja! Minun pinnaa koettelevat sellaiset asiat, joita olen itselleni ajatellut tehtäväksi ja sitten toinen tulee siihen organisoimaan ja sähläämään kun haluaisin nimenomaan tehdä ITSE sen asian ja nimenomaan omassa tahdissani ja rauhassa. Koskee lähinnä joitain puutarhajuttuja. Minulla saattaa olla vaikka radio auki ja kuuntelen jotain lemppariohjelmaa ja se toinen tulee sitten viereen päristelemään trimmerillä tai ruohonleikkurilla kun ”ei hänen apu kelpaa”. Aivan hirveän raivostuttavaa. Tuon vakavampia asioita meillä ei oikeastaan ole, ja kun nuo kukkajutut ovat minun omaa aluetta niin haluan olla itse se ”päällepäsmäri” niissä.
    No joo, farkkujen ja ylipäätään vaatteiden ostaminen ukkelin kanssa on sitten yksi pinnaa venyttävä asia tässä meidän kahden universumissa. Toisella kun on päämääränä päästä kaupasta mahdollisimman nopeasti ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se jotenkin mieheen liittyvä yleisominaisuus, että ne tahtoo aina huomiota juuri silloin, kun nainen tekee jotain omaa? Eikä vaatekaupat ole meilläkään yhteinen harrastus, ei tosiaan.
      Kivaa viikonloppua ja mukavaa puutarhailua sinulle Tuulikki. Vielä on ulkona ihana aika puuhailla.

      Poista
  2. Oi ja voi. Noita pinnaa venyttäviä juttuja on paljon ja sinunkin lista oli ansiokas. Ihan arjessa:sähellys auton tankkaamisen kanssa, varomattomuuteni liikenteessä, työdigi, myöhästelevät ihmiset, uskomattoman hitaasti puhuvat ihmiset, besser wisserit, Prisma, rintsikoiden ostaminen...
    Mukavaa lauantaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin lukeneeni joskus blogistasi, että sinulla on sähläämiseen erinomaiset taipumukset, Marja. Siitä voi oletettavasti olla paljon kaikenlaisia hauskoja sekä vähemmän hauskoja pinnan venytysseurauksia. Tietotekniikka jäi pois minun listaltani noin yleisesti, ihan unohdin näin viikonloppuna koko työdigidigidigin.
      Mutta nyt nautitaan lauantaista ja lepuutetaan pinnaa. Kivaa iltaa sinullekin.

      Poista
  3. Tässä iässä pinna kiristyy yllättävän harvoin. Ehkä eniten sitä kiristää ystävä, joka on niin täynnä itseään ja omia asioitaan, ettei häneltä saa suunvuoroa. Joskus olisi mukavaa sanoa itsekin sananen.
    Nuorempana pinnaa koetteli esim. viiden tyttäremme vaatetus. Monta vuotta he halusivat kulkea samanlaisissa äidin tekemissä vaatteissa. Koska perheessä oli tuolloin vain yksi auto, jolla mies kävi töissä kun minä olin lasten kanssa kotona (ja päinvastoin), kuljimme linja-autolla lasten riennoissa. (Silloin vielä bussit kulkivat) Usein sattui, että joku tytöistä sotki vaatteensa juuri ennen lähtöä, jolloin kaikki vaihtoivat ylleen toiset vaatteet. Harmittelin pyykkivuorta ja bussin jättämistä.
    Rentouttavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon minäkin tähtään. Vanhetessa voisi oppia ottamaan rennommin.
      Hauska tarina tuo tyttäriesi vaatetustrendi, Kirsti. On teillä ollut kivaa hyörinää :)

      Poista
  4. Mitä mitä -pitäisikö pinnaa kiristellä? Minulla on nykyään pinnat niin löysällä, jopa veltostuneet, ettei niitä kai enää pysty kiristämään -ei edes Prisma tms. Tälle päivälle kyllä sattui yksi kiristyksen aihe: olisin mennyt mielelläni Litukalle avoimiin puutarhoihin, mutta Puolison- herra Kukkaron lonkka sattuu juuri olemaan "pirun kipeä" lorvikävelemiseen puutarhoissa. Pitkä aamulenkki ei kuulemma haitannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, AnneliPunneli, voiko pinnat olla noin löysällä? Kuulostaa ihanan leppoisalta elämältä :)

      Poista