torstai 2. elokuuta 2018

Pakko tarttua kirjaan


Luen vähän kaunokirjallisuutta. Jos jotain luen, niin sen on oltava täyttä asiaa. Faktaa.

Häpeähän se on, mutta tunnustan suoraan: en ole tottunut käyttämään vapaa-aikaani kaunokirjallisuuden lukemiseen. Tarkemmin sanottuna en ole oppinut siihen.

Aina uudestaan kannan kirjastosta kassillisen kirjoja, jotka kuukauden päästä kannan avaamattomina takaisin. Vaikka olen ne hartaasti ja aikaa kuluttamalla valinnut. Lukenut takakannet ja selaillut sivuja ja arvioinut tekstin tyyliä, tarkistanut julkaisuvuoden ja kirjailijasta taustatiedot, jos niitä sattumalta on kerrottu jossain kansiläpysköissä, ja päättänyt, että tämä nyt voisi olla lukemisen väärti.

En vain osaa lukea mitä tahansa. Yleensä pelkään tulevaa pettymystä niin, että en uskalla avata kirjaa ollenkaan.  En varsinkaan silloin, jos sitä kaikki kilpaa hehkuttavat.

On ihan kamalaa, jos kirja ei olekaan niin hyvä, kuin luulen tai toivon.

Mutta nyt olen päättänyt, etten anna periksi. Yritän paremmin. Käytän suurempaa kassia. Poimin kirjoja mukaan niin paljon, että niissä on pakko olla edes yksi lukemisen arvoinen. Pakottaudun avaamaan kaikki kirjat järjestelmällisesti toinen toisensa perään, kunnes joku ei enää päästä otteestaan.

Tällä tavoin olen pitkästä aikaa päässyt lukemisen alkuun.

Nyt luen kolumbialaisen Melba Escobarin trilleriä Kauneussalonki, mistä jo alkulehdiltä selviää, ettei kolumbialaisnaisten elämä ole kadehdittavaa. Miehiä miellytetään ja lähes kaikkeen alistutaan, lähes luonnollisesti arkeen kuuluvia ovat kivuliaat alapään vahaukset ja hiusten suoristukset, ylipäätään seksiobjektina oleminen ja jopa raiskatuksi tulemisen pelko. Mikä jo sinällään on minusta mielenkiintoista, mutta tapahtuu siinä yksi murhakin.

Ehkä luen loppuun myös Elena Ferranten napolilaisista naisista kertovan sarjan toisen osan, Uuden nimen tarinan. Menee se vähintään harppomalla, sillä sen verran sitä olen avannut, että erinomaisen realistisia seksikohtauksia siitäkin löytyy. Sehän se aina kiinnostaa, kun näytetäään naisten elämä sellaisena kuin se on. Seksi ei todellakaan aina ole romantiikkaa.

Tsekkiläisen, jo edesmenneen, Bohumil Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille herätti uteliaisuuteni lupaavan nimensä vuoksi, mutta muuta en siitä vielä tiedä. Takakansi kertoo, että se on "valloittavan ilkikurinen ja rento", joten todella toivon sen täyttävän lupauksensa. Saa nähdä kuinka käy. Kyllä minä sen avaan.

Nämä kolme kirjaa sain siitä metrin pinosta, jonka kirjastosta viime viikolla kotiin kannoin.  Minusta tämä on hyvä alku.

Yritän pysyä tässä suunnassa nyt, kun alkuun pääsin. Joten jos sinulla sattuu olemaan mielessä joku ehdoton hitti, joka minun kannattaisi avata, niin ole kiltti ja laita siitä vinkki kommenttiin.

Otan ilomielin uusia lukuehdotuksia vastaan
Eikä oo pakko olla yhtään seksiä 😁.


...



4 kommenttia:

  1. Olen huono antamaan vinkkejä, vaikka minua voisi kai sanoa ahkeraksi lukijaksi. Itse etsin vinkkejä mm. kirjabloggareilta. Esim. Riitalta https://kirjaviekoon.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti. Hyvä vinkki. En ole kirjabloggareita aiemmin lukenutkaan.

      Poista
  2. Minä raaakastan nimenomaan kaunokirjallisuuden lukemista. Mutta olen aika nirppanokka. Joten valitsen huolella, mitä luen. Tuo Elena Ferrante on hyvinkin tuttu. Nimimerkillä kirjoittava mystinen ihminen. Siitä kiistellään muun muassa Hesarissa, kuka kirjat on oikeasti kirjoittanut. Ihanien kirjojen kirjailijoita suositukseksi: Siri Hustvedt, Margaret Attwood, Maigull Axelsson, Zadie Smith, Sofi Oksanen, Katja Kettu, Haruki Murakami. Lukunautintoja elokuisena viikonloppuna. Tai mitä tahansa nautintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja. Listassa on minulle monta uutta nimeä. Vain Oksanen ja Kettu ovat tuttuja ennestään. Ja tosiaan, niin kuin kerroin, minun on taas pakotettava itseni tarttumaan tuohon edelleen kesken olevaan Kauneussalonkiin, mutta lukunautinto onkin sen jälkeen varma, sen tiedän. Oikein nautinnollista viikonloppua sinullekin!

      Poista