torstai 16. elokuuta 2018

Olisi kiva uskoa, mutta kun ei osaa


Jos minulla olisi oma enkeli, näyttäisköhän se tältä?
Olen usein miettinyt, uskovatko ihmiset tosissaan sen kaiken, mihin väittävät uskovansa. Kaikkiin niihin erilaisiin jumaliin, joita ihmisillä on (tai pitäisikö sanoa, että erilaisiin käsityksiin Jumalasta), ja esi-isien henkiin, keijuihin, enkeleihin, yksisarvisiin ja sellaisiin.

Jokaisella on oikeus uskoa, sitä en kiistä ollenkaan. Mutta ihmettelen vaan. Kun minäkin tavallaan voin kuvitella, että on vaikka keiju tai enkeli, joka leijailee kaikkialla ja aina auttaa minua. Mutta kun minä en sitten kuitenkaan tosissani usko, että niin on.

Voin mielikuvittelulla saada aikaan tunteen, että keijun läsnäolo jopa tuntuu. Voin kuvitella, että kun minulla on vaikeaa, tulee enkeli ja kietoo siipensä minun suojaksi. Jos niin tahdon kuvitella. Ja sellainen kuvittelu joskus oikeasti lohduttaa. Mutta järki sanoo koko ajan, että tämä on uskomus, ei todellisuutta.

En kykene uskomaan omaksi todellisuudeksi sellaista, mikä perustuu jonkun toisen ihmisen tunne- tai näkykokemuksiin. Vaikka tuo tarina on todellinen henkilökohtainen kokemus tuolle toiselle ihmiselle ja sillä tavalla tosi, niin minun pitää saada asiasta enemmän todistuksia, jotta se tulisi minunkin todellisuudekseni. Tarvitsen tieteellistä empiiristä tutkimusta ja todistusta, mikä osoittaa esimerkiksi enkelikokemuksen tulevan todellisista enkeleistä eikä kokijan omasta päästä.

Yhden kerran olen minäkin kyllä nähnyt enkelin. Lapsena näin enkelin kerran yöllä kun heräsin pahaan uneen. Se seisoi huoneen nurkassa, mutta viipyi vain hetken ja hävisi, vaikka pyysin sitä jäämään. Aamulla ymmärsin, että se oli valkea kaakelipintainen uunimme. Enkä nähnyt enkeliä koskaan enää.

Onko sinulla oma enkeli tai keiju turvanasi?

...

6 kommenttia:

  1. Kyllä. On enkelit olemassa...tai jokin. Ja ihmisetkin joskus toimii enkeleinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatus Maarit, että ihmisetkin toimii joskus enkeleinä. Sen minäkin uskon, kun olen sen konkreettisesti monta kertaa kokenut. Olisi kiva uskoa niihin näkymättömiinkin ... ja hädän tullen joskus niin teenkin - kuvittelemalla.

      Poista
  2. Usko on uskoa. Usko on tunnetta. Tieto on tietoa. Tieto on järkeä. Ei uskon asioita voi empiirisesti todistaa. Minä olen aina ollut yksinkertaisessa lapsen uskossa. Muihin hömpötyksiin en ala. Ei taivu tämän akan mieli. Kuvasit hyvin tuota uskon kahtiajakoisuutta. Kivaa torstai päivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä täsmennys, Marja. Uskon asioita ei voi empiirisesti todistaa. Tuollainen lapsen usko on varmaan hyvä lohduke tarpeen tullen, ei tule liikaa asioita vatvottua, kun pitää mielen yksinkertaisessa virityksessä.

      Poista
  3. Itse olen uskonut lapsesta saakka. Se on tuonut minulle lohtua.
    Joskus olen epäillyt enemmän, mutta silti rukoillut läheisten puolesta.
    Uskooni kuuluu myös se, että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoituskin. tuntui itsestä, miltä hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko johonkin ihmisen yläpuolella olevaan voimaan, joka voi auttaa ja järjestää asioita kuntoon, on tosiaan hyvä lohduke ja mielen rauhoittaja. Sen olen minäkin pahimmassa hädässäni ja huolessani huomannut. Samalla tavalla olen minäkin myös usein läheisten puolesta rukoillut, kuin sinä Kirsti.
      Eikä tosiaan itse voi aina tietää, mikä on itselle parasta, joten ihan hyvä on antaa asioiden järjestyä omaa rataansa. Niin minäkin yritän ajatella, vaikka en siinä ole vielä niin varmalla pohjalla, kuin sinä taidat olla.

      Poista