sunnuntai 26. elokuuta 2018

Olen minä melko viisas, mutta en minä kaikkea ...

Tänään iski ihan outo himo.

Hirveän paljon on maailmassa asioita, joista ei tiedä mitään.

Ja kun ei tiedä, niin ei tiedä, ettei tiedä, ja voi luulla tietävänsä. Eikö ole viisaasti sanottu?

Se on niin, että jos viisaaksi haluaa itsensä tuntea, ei tarvitse muuta kuin pysyy vaan paikallaan ja pitää silmät ja korvat kiinni, ja jos ne avaa, katsoo ja kuulee vain sen, minkä aina ennenkin, sillä jos reviiriään laajentaa, tyhmyytensä huomaa heti.

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän siitä, miten paljon minä mistään mitään tiedän.

Avaruudesta. Tiedän, että tähdet ovat aurinkoja ja mustat aukot eivät ole aukkoja. Että avaruus on tyhjiö, en tiennyt, ennen kuin katsoin Wikipediasta, mutta mitä siitä, kun en siitä mitään ymmärtäisi, vaikka tietäisinkin.

Kirurgiasta. Tiedän, että siinä käytetään veistä ja laseria, joista jälkimmäisestä en yhtään tiedä. Ja tiedän, että aina ei potilasta nukuteta, vaan tehdään jokin puudutus, niin että samalla kun kirugi leikkaa, potilas voi kertoa kirurgille hauskoja vitsejä.

Autoista. Tiedän, että ne kulkevat neljällä pyörällä ja edessä on moottori, joka toimii bensalla, dieselillä tai sähköllä, ja tankki on takana, ja tankkausluukku oikealla tai vasemmalla puolella. Ratista ohjataan ja jaloilla painetaan vauhtia. Ajaa saa vasta kun on kortin suorittanut.

Televisiosta. Tiedän, että lähetykset tulevat Helsingistä tai Tohlopista. Myös paikallisuutisia on. Mutta Tohloppi voi olla vääräkin tieto.

Tietokoneista. Tiedän, että minun läppärini on sellainen ja että työpaikalla tietokonettani sanotaan pöytätietokoneeksi ja siinä on erillinen näyttö ja näppäimistö ja keskusyksikkö, joiden välillä kulkee sekasotku, mutta kun painan näytön alareunasta kaiuttimen näköisestä kuvakkeesta raksin pois, saan äänen kuulumaan.

Politiikasta. Tiedän, että Amerikassa on Trump ja Suomessa Niinistö ja Venäjällä Putin. Kaikki ovat komeita. Sitten on Timo, Touko ja Li, joista ollaan montaa mieltä.

Tietämisestä. Tiedän, että tieto on ihmisen aivoissa ja se menee sinne aistien kautta ja tallentuu muistilokeroihin, josta sitä voi tarvittaessa käyttöön ammentaa. Tieto kasaantuu ja syvenee tai haurastuu ja haihtuu huitsin nevadaan tai kuin pieru saharaan. Eikä kukaan tiedä, kumpaan suuntaan se itsellä menee.

Sunnuntai-illoista. Tiedän, että nyt on sellainen ja tiedän, että sen tuntee siitä, että silloin ei huvita yhtään lopettaa postailua ja mennä nukkumaan, vaikka huomenna on työpäivä ja aikainen herätys.

...

Oletko sinä tullut miettineeksi omaa tietämyksesi määrää ja laatua?


 



2 kommenttia: