maanantai 6. elokuuta 2018

Mahtavaa käydä töissä, kun kotona on kotimies


Tällaista juhlaa ei minulla ole koskaan ennen ollut kuin nyt on. Työssäkäkäyntijuhlaa.

Yksi työkaveri kertoi aikoinaan, kuinka hänen miehensä tekee kotona kaiken, kun hän itse käy töissä. Tarkistin vielä oikeen, että kaikenko, ja hän vakuutti että k a i k e n. En uskonut.

Ei sellaisia miehiä ole, ajattelin. Eivät miehet, vaikka olisivat kotona päivät, tee kotitöitä, eivät ainakaan kaikkia. Tai sitten minä olen elänyt ihan toisessa maailmassa kuin muut vaimot. Minulle on aina kuulunut kaikki työt kotona. Paitsi ne, jotka erikseen käsken miestä tekemään. Nimenomaan käsken. Ja vaadin. Siis nalkutan.

Mutta ihmeitä tapahtuu tässäkin asiassa. Mies ihan itse tahtoo! hoitaa koiran, laittaa ruoat, tiskata, imuroida, pestä pyykit. No, lista ei ole täydellinen, sillä leipoa ja silittää hän ei (vielä) osaa, mutta muuten sujuu kaikki niin hyvin, ettei minulle jää mitään tekemistä sen jälkeen, kun tulen töistä kotiin.

Eikä muuten tarvitse jäädäkään. Kokopäiväinen työssäkäynti 70 kilometrin työmatkoineen vie minulta kaikki voimat. Koska en ole enää ihan nuori. Mutta on ihanaa väsyä työnteosta, kun ei muuta tarvitse tehdä. Työpäivän jälkeen on ihanaa olla väsynyt, kun voi olla onnellinen, niin kuin urheilijat sanovat.  Tai jotain sinne päin ne sanovat. Väsynyt, mutta onnellinen.

Työ on onni, mutta vielä suurempi onni on saada nauttia siitä rauhassa ja kiireettä. Minulle tämä on ensimmäinen kerta elämässä, kun minun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin työstäni. Ja itsestäni niin että jaksan.

Kun työssäkäynti on näin helppoa, minä en jää eläkkeelle ollenkaan.

Vaikka vannomatta paras, pakottaahan ne kuitenkin.


...

6 kommenttia:

  1. Onnea! Miehen tekemät kotityöt naisen ollessa töissä ovat ilmiselviä rakkauden tekoja! Minäkin tein kaiken kotona silloin kun olin vuoden vuorotteluvapaalla eikä tarvinnut olla väsynyt töistä. Perunakattila meni pöytään samalla hetkellä kun ukkeli astui ovesta sisään <3 Realistisesti ajateltuna se tekee kotityöt kuka ehtii ja ennättää. Siis ne ihan pakolliset työt - ei-pakolliset työt voi mainiosti jättää tehtäväksi lähitulevaisuudessa.
    Onpa niin mukavaa lukea jutusteluasi, samaistumisen kohteita on niiin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Tuulikki, rakkauttakin se on, ja ehkä minä itse olen vihdoin oppinut jättämään jotain myös toisen vastuulle.

      Poista
  2. Voi, miten iloinen olen puolestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :) ... Taidat tietää, mistä on kyse, Kirsti. Sinulla on varmaankin paljon hyviä kokemuksia töiden jakamisesta, kun olette tehneet niin paljon työtä yhdessä.

      Poista
  3. Onpa miehesi upea koiras. Melkein käy kateeksi. Mutta meillä molemmat käy töissä. Tällä hetkellä - on ollut muitakin hetkiä - minä teen sisätyöt ja hoidan puutarhan. Mies hakkaa halkoja ja rassaa vanhoja autojaan. Ihana lukea että olet työstäsi noin innostunut. Kunpa minäkin saisin tartunnan. Mutta se tuskin käy netin välityksellä. Rentouttavaa - kun voit nyt rentoutua - tiistai iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä häntä mieheni upeudesta tai koiruudestakaan ... Luulenpa että mies on vain yksinkertaisesti tullut järkiinsä samalla kun minä olen viisastunut ja osaan jättää hänellekin jotain tekemistä :). Joka tapauksessa hyvin toimii työnjako.
      Rentoa tiistain lopettelua sinullekin!

      Poista