tiistai 7. elokuuta 2018

Kaveri, joka ei koskaan jätä

Täysin epäonnistunut selfie
Yksi on ystävä ylitse muiden.

Ystävä, joka ei koskaan hylkää. Ystävä, joka roikkuu nahassa kuin takiainen. Tai punkki. Ei irtoa millään.

Usein se istuu olkapäällä ja kuiskii:
- Minun ei pidä tehdä sitä, mitä teen, vaan pitäisi tehdä jotain muuta kuin sitä mitä teen.
- Koskaan ei riitä se, mitä teen, vaan aina pitäisi tehdä enemmän kuin teen.
- Aina pitäisi tehdä se, mikä kuuluu, eikä mikään tarpeeksi merkittävä koskaan kuulu siihen, mitä teen.
- Jos ei nyt, niin eilen, viime viikolla, viime vuonna tai kymmenen vuotta sitten, minun olisi pitänyt tehdä jotain, mitä ei tullut tehtyä.
- Ja tietenkin olisi sittenkin pitänyt jättää tekemättä se, mitä tuli tehtyä.

Ja jatkuvasti se jostain toruu:
- Minun ei pitäisi nyt istua kirjoittamassa tätä postausta, vaan mennä ulos.
- Kun menen ulos, minun pitäisikin olla mieheni seurana.
- Kun olen mieheni seurana, pitäisi leikkiä koiran kanssa.
- Kun heitän palloa koiralle, pitäisi lukea kirjaa.
- Kun luen kirjaa, pitäisi lukea toista kirjaa.
- Kun luen toista kirjaa, pitäisi lopettaa ja käydä jo nukkumaan.
- Kun käyn nukkumaan, ei pitäisi valvoa enää.
- Kun valvon kuitenkin, pitäisi tehdä jotain.
- Kun en jaksa tehdä mitään, aikani menee taas hukkaan.

Tämä kaveri on sellainen neuvonantajasinko, ettei siltä koskaan sanomiset lopu. Se pitää tarkasti huolen siitä, että tiedän olevani riittämätön ja kehno. Että teen jotain väärin tai puutteellisesti. Että hymyyn ei ole aihetta. Että enempi pitäisi itkeä vaan. Kaikki omaa syytäni.

Minä en käsitä, miksei se koskaan lepää. Miten ihmeessä sen saisi olemaan edes hetken hiljaa?

Mitä sinä sanot tällaisesta kaverista? Onko tämä sinunkin tuttusi?

12 kommenttia:

  1. Oon nähnyt saman tyypin, mutta onneksi en enää niin usein kuin nuorenpana. Hyvät harrasteet toimii karkotteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, Mari. Saman olen minäkin huomannut, että kun teen jotain todella mukavaa omaa juttua, vaikkapa kirjoitan blogia, saatan toisinaan päästä niin hyvään fiilikseen, että kaikki kaverit unohtuu :). Mutta tämä yksi palaa aina pian takaisin olkapäälle keikkumaan.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Voi, sinäkin siis tunnet tämän kaverin, Maarit :)

      Poista
  3. Tuttua täälläkin.. Aina toinen vaihtoehto olisi parempi, mutta sitten kuitenkin palaa siihen ensimmäiseen :)
    Tein muuten työlistan itselleni kesälomaa varten. Sitten huomasin etten ollut tehnyt mitään niistä. Oikeasti osasin nauraa itselleni, höpsö minä. Vielä tämä maailma kuitenkin pyörii entiseen malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työlistat ovat tavallisia myös minulla. Ja saman olen huomannut kuin sinäkin, Tuulikki. Sitä tahtoo olla järjestelmällinen, jotta tulisi kaikki aikominen tehtyä, eikä sitten tee kuitenkaan. Vähitellen olen alkanut luopua niistä, kun ne tosiaan harvoin pitävät kutinsa.

      Poista
  4. Sisäinen puhe voi olla ankaraa. Mutta taisit kirjallisista syistä vähän liioitella. Kuuluu kirjoittamisen riemuun. Minulla ei ole käskijää olkapäällä vaan enkeli - jos niitä nyt on olemassa. Mutta joku sen tyyppinen lempeä ja suojeleva olento, ajatus. Kivaa keskiviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ihan vähän liioittelin, Marja, arvasit oikein. ... Mutta kyllä minun päässäni tämä kaveri melkeinpä alituiseen älyttömyyksiään latelee. Töissä pääsen helpommalla, koska siellä on selkeästi sanottu, mitä pitää tehdä, mutta vapaalla on hankalaa. Joskus minä vielä listin tuon ystävän, oikeesti.

      Poista
  5. Tuttua, tuttua. Maaliskuussa 2015 kirjoitinkin tuosta samasta blogiini, kun olin käynyt kuuntelemassa luennon "sisäisistä sabotojista". Tunnistin itseltäni useammankin olkapäälläni olevan tyypin, joiden häätäminen ei ole ihan helppoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai sisäisiä sabotoijia nämä kaverit ovatkin. Hyvä tietää, kiitos vinkistä, Seminole. Nyt kun sen tiedän, voisin tutustua lähemmin tähän ystävääni ja yrittää kesyttää kiltimmäksi :)

      Poista
    2. Jep :) Tässä vielä linkki omiin pohdiskeluihini silloin muutama vuosi sitten:
      https://safkaajashamanismia.blogspot.com/2015/03/sisaiset-sabotoijat.html

      En ole itse kokeillut, mutta sisäisistä sabotoijista tai ainakin luennon pitäneestä Laura Janger-Laitiosta voisi löytyä enemmänkin tietoa googlettamalla.

      Löysin muuten blogisi pari päivää sitten ja on ollut mukavaa saada vähän vaihtelua lukemisiin.

      Poista
    3. Kiitos, Seminole, käyn heti vilkaisemassa.

      Poista