keskiviikko 15. elokuuta 2018

Esteri-tädillä se oli aina pinkkiä


Esteri oli ihastuttava nainen. Isän siskoista Esteri oli kaikkein kaunein, hänellä oli hyvin kauniit kasvot mutta myös kaunis luonne. 

En muista Esteriä koskaan pahantuulisena tai synkkänä, vaikka hänen elämäänsä mahtui aivan mahdoton määrä huolta ja murhetta. Esteri puhui aina lempeästi ja hymyili paljon.

Eikä vain hän itse ollut kaunis, hänellä oli silmää kaikelle kauniille. Vaatteet ja kengät istuivat toisiinsa sävy sävyyn. Myös koti oli hyvällä maulla värikkäästi sisustettu - omilla käsitöillä, sillä hän oli taitava ompelija.

Kaikkein parasta oli kuitenkin huulipuna. Heleää pinkkiä

Vielä yli kahdeksankymppisenä Esterin huulet hehkuivat ihanaa vaaleanpunaista helmiäistä. Ilman sitä hän ei lähtenyt minnekään.

Nelikymppisenä muka kaiken kokeneena aikuisena minä karsastin noin nuorekasta huulten väriä vanhalla naisella. Minusta se oli hölmö yritys näyttää nuorelta.

Mutta ei Esteri minun eikä muidenkaan mielipiteitä kysellyt. Esteri oli vahva nainen.

Vahvuutta se oli. Se pinkki huulipuna. 

Olen varma, että juuri sen avulla Esteri selvisi vaikeuksien yli. Eihän voi olla hymyilemättä, kun on vaaleanpunaista huulissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti