sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Tarjoilija kaverina?



Kuvakaappaus Tampereen Amarillon sivuilta


Amarillo-ravintolaketjulla on kuulemma uusi konsepti, jolla se yrittää saada asiakkaat entistä paremmin viihtymään. Idea on, että tarjoilijasta tehdään "viihdyttäjä", joka ei vain tarjoile, vaan myös istuu asiakkaan pöytään juttusille. 

Minusta idea on kokeilemisen arvoinen. Yksinäisiä ihmisiä on paljon. Itsekin olen usein vieraalla paikkakunnalla asuessa ollut juttukaveria vailla, ja ehkä olisin tällaisestakin seurasta ilahtunut. 

En tosin ole varma. En tiedä miten suhtautuisin. En ennen kuin olen kokeillut. 
En kyllä osaa kuvitella, että osaisin ottaa tarjoilijan tuttavallisen uteliaisuuden minua kohtaan aitona.

Suomalainen tahtoo asiallista palvelua, ei teennäistä ja tekoystävällistä iholle tunkemista. Vieraan ihmisen tuttavallisuus on meistä epäaitoa, siihen ansaan me emme lankea. 

Mutta uskon, että aika on muuttumassa. Suomalaiset ovat avautumassa, olen kuullut monen muunkin huomanneen. Emme ehkä sittenkään halua olla ihan yksin tässä maailmassa. Enää.

Suomalaisten yksinäisten määrästä ja yksinäisyyden ongelmista on alettu puhua yhä rohkeammin. Ja mitä enemmän asiasta julkisesti keskustellaan, sitä helpommin uskallamme itse kukin myöntää, että ottaahan se päähän, jos ei ole ketään juttukaveria milloinkaan.

Miksei siis vaikkapa tarjoilija? Kunhan se osaa sanoa muutakin, kuin että "mites täällä, maistuuko". Ja jos ei seura kiinnosta, asiakashan voi sanoa suoraan, että haluaa istua rauhassa. 

Vaan ei Amarillon uudessa konseptissa tämä ole se suurin haaste. Ennemmin haasteeksi tulee se, ettei tarjoilijoilla ole aikaa istuskeluun. Minä en ole koskaan nähnyt Amarillossa joutilasta tarjoilijaa, vaan aina ne kaikki koko ajan edes takaisin juoksee.

Mutta katsotaan nyt, mihin Amarillo pystyy. Annetaan sille tilaisuus.


...

6 kommenttia:

  1. Aito kiinnostus ystävällisyys tervetuloa!
    Sille annettakoon tilaa.
    Minun puolestani rupattelun voi jättää väliin, jos se työnantajan velvoittamaa, eikä tule syrämmestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tämä onkin haasteellinen tehtävä. Voiko olla aitoa juttelua, jos sen tekee palkattuna?

      Poista
  2. Komppaan Kirstiä. Onko juttelu tosiaankaan luontevaa, jos sitä tehdään työnantajan käskystä. No, sopii kokeilla. Sitähän aina saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samaa mieltä olen, että kokeilla voi. Saattaahan käydä niin, että työntekijä itsekin paremmin viihtyy työssään, kun voi ottaa vähän rennommin asiakkaiden kanssa. Tuli mieleen, että kampaajathan puhuvat asiakkaiden kanssa koko ajan ja ihan vaikka mistä ja ihan innoissaan :). Jotkut tosin liikaakin.

      Poista
  3. Ohhoh, kaikkea sitä kuuleekin. Minä olen kyllä valmis heittäytymään kaikkeen avoimin mielin, jotta voisin kokeilla. Mutta siinä on kyllä yksi iso mutta. Kaikki riippuu siitä, millainen ihminen se juttukaveri on. 25 vuotias mies? Kolmikymppinen lapseton nainen? Viisikymppinen mies? Oislko meillä yhteisiä jutunaiheita, naurattaa pelkkä ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita, Tuulikki. Tällä idealla on monta puolta, mutta avoin mieli voi tuoda mukavia yllätyksiä. Saattaisi niitä tuoda se kaksvitonen nuori mieskin? :D

      Poista