lauantai 28. heinäkuuta 2018

On sitä junttura

Minun kuukuva on Pixabaysta

Kaveri pyysi eilen katsomaan kuuta. Olisi menty pyörillä kesäöisen kaupungin halki ja kiivetty mäelle ja katsottu taivasta, kun punainen mollukka loistaa.

Se olisi ollut tämän vuosisadan toiseksi pisin täydellinen kuunpimennys.
Ei sen enempää eikä vähempää. 

Vain tämän vuosisadan! Vain täydellinen!
Vain punainen!

Oli myös luvattu selkeää yösäätä ja kirkasta taivasta, niin että kaverini oli innoissaan. Hän menisi varmasti, hän sanoi. Ja minäkin mietin, että jos ei muuta iloa, niin olisi se elämys olla lämpimänä heinäkuun yönä ulkona hijlaisessa kaupungissa ja haistella kesäyön tuoksua. Kuin nuorena aina.

Mutta minä nukahdin jo kymmeneltä ja nukuin koko yön autuaana mistään mitään tietämättä. Kesäyö oli leppeimmillään, täysi kuunpimennys taivaalla, ja minä viis veisasin.

Kaveri sen sijaan valvoi. Sain häneltä viestin puolilta öin, jonka avasin aamulla.

On sitä junttura.

Onneksi en ollut uskaltanut varmaksi luvata, että lähtisin mukaan. Vähän lohduttaa sekin, että ei se kuu niin hyvin näkynytkään kuin ennalta luultiin.

Mutta silti. Vuosisadan kuu.

On sitä junttura.


4 kommenttia:

  1. Minultakin jäi näkemättä tuo ainutlaatuinen kuunpimennys, koska olen niin iltauninen. Mies on kovasti kiinnostunut avaruudesta ja odotti tapahtumaa innokkaana. Mutta ei sitä hänen surukseen täällä nähnyt. Minusta on parempi olla junttura ja nukkua hyvin. Leppoisaa lauantaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin kävi sinullekin, Marja. Vaan mukava kuulla, että on muitakin jotka pitävät kunnon unta parempana kuin yöllä kuutamon ihailemista. Ei niin minuakaan sitten kaduta :) ... Harmi, että monet innokkaat joutuivat pettymään pilvien vuoksi.
      Ja kivaa lauantaita sinulle myös!

      Poista
  2. Täälläkin uni petti.
    Kivaa pyhäpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon uni vaan on niin mukavaa! Kivaa pyhäpäivää sinullekin, Kirsti.

      Poista