keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Foliot päässä

Koira ja ukko päiväettoneella

Taaspa sain kulumaan yhden paahtavan kaupunkipäivän.
Täytyy myöntää, että työstä se käy.

Kampaajan tuolissakin istuin pari tuntia. Oli hiukka kuuma muovikapan alla. Foliot päässä tuulettelin välillä viileässä ulkoportaikossa liiat hiet kuiviksi. Kukaan ei ihmetellyt.
 

Ajattelin, että on se mukava kun suomalaiset oppivat rentoutumaan. 

Ei ole niin nokon nuukaa mikään, kun ei jaksa. Pakko luovuttaa.  

Minäkin olen oppinut. Ihan helppoa, kun ei tarvitse mekkoon sopivia sukkahousuja kaapista etsiä eikä paljon muutakaan. Hyvä, kun muistaa koltun päälle pukea, kun kaupungille lähtee.


En minä usein ole asfalttikatuja tämän kesän aikana tallannut. Enempi on poikien kanssa vetten äärellä ja varjossa viihdytty. 


Onpahan kuitenkin tukka pitkästä aikaa itsensä värinen taas. Vaikka ei ole senkään niin väliä, kun huivilla peitän, ettei pala uudestaan.


... selfie sai outoja varjoja, mistä lie, ja ukko taustalla könyää ... siirtää lepopaikkaa ...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti