maanantai 30. heinäkuuta 2018

Auringonotto riittää jo

Rusketusta saa kesällä kahvioissakin

Nuorena, siis paljon aikaa sitten, olin innokas auringon palvoja. Makasin koko kesän auringossa ja rusketin itseni kauttaaltaan suklaan väriseksi.

Se ei ollut vaikeaa, sillä rusketuin helposti, minulla oli aikaa ja minulla oli nuori pää, joka sieti hyvin kuumuutta ja jouten makaamista. Pystyin hyvin makaamaan monta tuntia yhteen menoon. Välillä vain lisäsin vähän aurinkovoiteita herkimpiin kohtiin.

Kiihkeimpinä vuosina aloitin jo toukokuussa. Parvekkeella tuulen suojassa tai solariumissa. Peittelin meikkivoiteella poskille ilmaantuneet maksaläiskät ja sain töissä ihmetteleviä ja ihailevia kysymyksiä, että miten sinä oletkaan noin ruskea. Tietenkin vastasin, että en minä vaan tiedä. Tai ehkä jotain ympäri pyöreää, että olen tässä vähän ulkoillut.

80-90-luvulla ei matkusteltu etelän maille ruskettumaan samalla tavalla kuin nykyisin. Ja itseruskettavat olivat silloin vielä liian arvaamattomia, joten niihinkään ei helposti turvauduttu. Solarium ja kesäaurinko olivat aikuisten muotitietoisten nuorten naisten ratkaisu sen ajan rusketusmuotiin.

Nyt taistelen näitä päähänpinttymiä vastaan ja huomaan, että vaikeaa niistä on kokonaan irrottautua. Tämänkin kesän olen taiteillut auringon ja varjon välissä ja hakenut sopivaa rusketuksen määrää.

Kun on alkanut naama näyttää liian harmaalta, olen kipin kapin rientänyt ulos aurinkoa palvomaan huomatakseni pian, että nenä on palanut, aurinkoihottuma kutittaa ja kaula on edelleen vitivalkoinen.
Ihan ilman rusketusta en ole voinut jättäytyä, vaikka viisaampaa ja helpompaa se olisi. Ja paljon terveellisempää.

Niinpä ei ole ihme, että alkaa tässä hellekesässä stressata jo muukin kuin kuumuus.

Oma turhamaisuus.





6 kommenttia:

  1. Itse yllätin ja ylitin itseni tänä kesänä - en ole ottanut arskaa kertaakaan, vaikka sää lähes vaatii sitä. Myöskään palamaan en ole päässyt, toisin kuin yleensä. Pieni päivetys on minun silmään (ja nahkaan) paras vaihtoehto.

    https://aatenarikka.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen kateellinen, Hakkarainen. Tänä kesänä vaatii jo tahdonlujuutta olla yhtään ottamatta aurinkoa. Tuohon minäkin tahdon päästä. Ehkä ensi kesänä teen tuon ratkaisun minäkin, vihdoin. Toivon niin.

      Poista
  2. Väkisin sitä aurinkoa saa, kun on piha, jossa marjat kypsyvät kaikki yhdessä rytäkässä. Ei auta, vaikka radio varoittaa pitkin päivää auringon vaaroista. Olen aika tummaihoinen, enkä ole koskaan palanut, mutta en ehdoin tahdoin ota aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla pihalla touhuaminen on minusta ihan parasta kesästä nauttimista. Rusketusta saa siinä luonnollisesti. Sinulla onkin ihana piha, Kirsti. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut omaa pihaa, ja tuskin enää tuleekaan, mikä on iso harmi.

      Poista
  3. Minä otan rajoitetusti aurinkoa vain käsivarsiin ja sääriin. On ihana vapautua nailonsukkahousuista. Ulkotöissä ruskettuu helposti, mutta minä pidän omituista lierihattua päässä. Niin ei pääse kasvot ruskettumaan. Ja sitä kautta kuivumaan ja muuta sellaista. Tämäkin on turhamaista. Mutta ehkä se kuuluu naiseuteen. Kivaa tiistaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuo, Marja, että sääret näyttäisivät kauniin ruskettuneilta vielä elo-syyskuussa, niin ettei tarvitse sukkahousuja, on minustakin tavoittelemisen arvoista. Vaan jos tosissani mietin, ei vaaleissa kintuissakaan mitään vikaa ole, ei todellakaan.

      Poista