lauantai 24. elokuuta 2019

Reppureissulla Porissa

Kokemäenjoki.

Viikon mittaisen Suomi-kierrokseni kolmas etappi oli Pori, kaupunki Satakunnassa Kokemäenjoen varrella. Matkustin sinne Vaasasta OnniBussin punaisessa kyydissä toisessa kerroksessa huojuen. En pysty autokyydissä muutenkaan lukemaan edes kännykkää, mutta yläkerran heiluva kyyti oli takuuvarma keino keskittyä vain maisemien katseluun.

OnniBussissa on tunnelmaa.

Kahden ja puolen tunnin bussimatka ei tuntunut pitkältä, sillä OnniBussin istuimet ovat hyvät istua, vaikka jalkatilaa onkin todella niukasti. Koska lähdin Vaasasta jo kahden bussilla, ehdin hyvin ihailla Porin ihmeitä jo samana iltana. Olen käynyt Porissa joskus jazzeilla mutta en ole silloin liikkunut keskustan alueella, joten nyt suu auki katselin kaikkea, mitä majapaikkaan mennessä vastaan tuli.

Tältä Pori näyttää, kun bussista ulos astuu.
Cygnaeuksenpuistossa sijaitsevan Emil Cedercreutzin Äestäjä-veistoksen (1920) hevonen sai minut liikuttumaan.
Itäpuiston kukkakauppa on kuin elävä muisto menneisyydestä.

Kävelin matkakeskukselta viitisentoista minuuttia Itäpuisto kolmeentoista ja majoituin Hostelli Buistoon, joka on entinen paloasema. Yksi yö maksoi 44 euroa, ja vessa ja suihku olivat samassa kerroksessa käytävällä, alakerrassa keittiö. Tykkäsin sisustuksesta, mutta siisteydestä en täyttä kymppiä antaisi.







Yöllä seinän läpi kuulunut naapurin hengitys antoi kotoisan turvallisen tunteen. Tänä yönä nukuin hyvin.
 
Kun olin saanut repun huoneeseen, lähdin etsimään ruokaa, mitä löysinkin yllättävän läheltä Itäpuiston päästä Eetunaukiolta. Borg Kitchen & Bar ei päällisin puolin houkuttele, mutta nälissäni marssin rohkeasti sisään ja yllätyin iloisesti. Paikka on viihtyisä ja ruoka taidolla valmistettua gourmeeta.


Ravintola Borgin terassi.

Ihana, herkullinen Borgilainen oli hintansa väärti ja enemmänkin. Se maksoi vain 11 euroa.
Upea Porin tyttö Maire istuu Eetunaukiolla. Sen on luonut kuvanveistäjä Kerttu Horila vuonna 2010.
Kiertelin Porin keskustaa jo illalla ja seuraavana päivänä heti aamupalan syötyäni jatkoin. Pää pyörällä yritin selvittää kaikki keskustan puistot, joita ovat Itäpuisto, Länsipuisto, Pohjoispuisto ja Eteläpuisto, jotka itseasiassa ovat puistokatuja eivätkä tavanomaisia puistoja.

Eteläpuisto.
Itäpuisto.
Raatihuoneen puisto on Pohjoispuiston päässä. Tästä on enää vain tienylihyppäys Kokemäenjoen rantaan.

En löydä sanoja kuvaamaan näkemääni. Päälle päin Pori on jotenkin vanhanaikainen, hieman epäsiistikin, mutta kauppakeskukset, ravintolat ja kahvilat ovat puolestaan kuin eri maailmasta, tyylikkäitä. En keksi miten tuota ristiriitaisuutta kuvailisin. On mielenkiintoista, miten eri tavoin me voimme kaupunkiemme olemukset rakentaa, niin erilaisiksi kaupungit asukkaidensa myötä muotoutuvat.

Ratsula on muotitavaratalo Itäpuistossa, kävin  siellä päiväkahvilla.
Pohjoispuistosta löytyy luontotalo Arkki, Satakunnan Museon luonnontieteellinen osasto.

Arkissa on pieni täytettyjen eläinten tarha.

Nyt tiedän senkin, mikä on allikko. Se on tuo lammikko tuossa suon keskellä.

Lounaspaikan valinta ei osunut aivan nappiin, sillä en mennyt enää uudestaan Borgiin, vaan ajattelin laajentaa kokemuksiani tutustumalla Porin keskustan muihinkin vaihtoehtoihin. Otin lounaan Borgin naapurista Caffe Localesta hintaan 10,40, ja petyin sen laatuun. Falafelpyörykät olivat tehtaalta ja kypsennetty kivikoviksi enkä kukkakaalipaistostakaan voinut herkän vatsani takia syödä, joten söin sitten vain uuniperunan ja salaatin. Vaan eipähän tullut syötyä liikaa, jaksoin hyvin jatkaa kaupunkikävelyäni.

Caffé Locale.


Onneton lounas.

Lounaan jälkeen lähdin itään ja eksyin Säveltäjänkadulle ja seikkailin sen ympäristössä. Tavoitteeni oli löytää museoalue, jossa esitellään vanhanajan rakentamista, mutta sekosin gmapsin kanssa ja jouduin ties minne, kunnes sammutin kartan ja aloitin alusta.

Mustavaris hämmästytti komeudellaan. Näitä näin muutamia Sibeliuspuistossa ruokailemassa.
Vanhoja kauniita taloja on Porissa paljon.

Värikkäitä taloja Säveltäjänkadulla.

Tänne eksyin, mutta löysinpä kivan katukyltin kaukaa menneiltä ajoilta.

Viimein löysin, mitä etsin, Toivon talokorttelin.


Porissa en Vaasan tapaan halunnut viettää aurinkoista päivää suuressa sisämuseossa, joten en lähtenyt Satakunnan Museon näyttelytiloihin Hallituskadulle, vaan tutustuin rakennustekniseen historiaan ja menneen ajan sisusturatkaisuihin Rakennuskulttuuritalo Toivon taloissa, jotka nekin ovat osa Satakunnan Museota niin kuin on aiemmin esillä ollut Luontotalo Arkkikin.

Tämä oli loistoratkaisu. Toivossa on tarkkaa tietoa siitä, miten entisajan kestävät hirsitalot tehtiin ja miten niitä pitää hoitaa, että ne kestävät edelleen. Lisäksi siellä on muutamia alkuperäisiä entisajan huoneita sisustettuina oman aikansa mukaisesti. Tunnelma on käsinkosketeltavan eläväntuntuinen.


 


Eteisen kylmäkomero.

Kamarissa on pystyuuni nurkassa ja nukeillekin sänky.

Kaappikello raksuttaa seinällä kuin ennen vanhaan.



Esiäitien kukkavalikoimaa.

Limonadia on myös myytävänä.

Toivon pihan omenapuu.
Miten lie tällä reissulla nuo museot nyt saaneen niin keskeisen sijan, niihin minä aina etsiydyn. Ehkä vanhanajan elämä kiinnostaa iän myötä enemmän, kun tajuaa, miten vähän aikaa menneestä tosiasiassa on. Kaikki tuo on ollut ihan kuin eilen. On niin liikuttavaa eläytyä entisajan ihmisten elämään.

Menneeseen ei silti pidä jäädä kiinni, eikä se ole mahdollistakaan onneksi. Shokkiherätyksen sain taas ja todellisuuteen palasin, kun Toivon museosta Säveltäjänkadun kautta kävelin Itäpuistoon ja siitä käännyin Eteläpuistoon ja suuntasin kohti matkakeskusta. Kaupunkikeskustan lievä raihnaisuus ja puistojen huoleton hoitamattomuus herättävät unesta kenet tahansa. Ja Porin matkakeskus se olisi kyllä ihan oman lukunsa arvoinen, mutta enpä siitä nyt ala enempiä runoilemaan.

Porin matkakeskuksessa ei ole minkäänlaista huoltorakennusta, auringonsuojaa eikä edes vessaa.

VR on sulkenut lipunmyyntinsä lopullisesti.

VR:n upea funkkistyylinen odotustila on vapaasti käytössä, ja vessa on, mutta siinä ei toimi lukko. 
OnniBussin yläkerrassa on meno huojuvaista. Seuraavaksi Turkuun.
Parasta Porissa on Kokemäenjoki ja sen rantapuistot, siksi vielä tämä kuva viimeiseksi muistoksi.

Siinäpä pikainen piipahdus Porissa. Vähän pitempään täällä viivyin kuin Vaasassa ja vähän enemmän ehdin kokea ja nähdä, mutta näkemättä jäi paljon, muun muassa merenrannat ja Yyteri. On syytä poiketa Porissa joskus toistekin.

...

Tällaista menoa tänään.
Kiitos kun käväisit, 
tule pian uudestaan!

Toivottavasti ehdit jonkun sanan myös kommenttia kirjoittaa  ... 😊