tiistai 25. kesäkuuta 2019

Lähimatkailua Pielisen ympäri

Juhannusilta Ahvenisella.

Pohjois-Karjalassa on Joensuun pohjoispuolella Suomen neljänneksi suurin järvi, tunnelmallisen kaunis Pielinen. Meillä on miehen kanssa tapana kerran kesässä ajaa kierros sen ympäri, ja nyt lähdimme matkaan juhannusaattona mukana ystävä, joka ensikertalaisena toi tuttuun seikkailuumme tuoreita näkökulmia.

Lieksan Timitranniemi.

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee kansallismaisema Koli, mutta se vaatii aina oman aikansa, joten se jäi kierroksesta väliin, sillä kokemisen arvoisia paikkoja ovat myös sen naapurissa sijaitseva Juuka sekä pohjoisen Nurmes ja itäreunan Lieksa.

Matka alkoi Joensuusta Pielisen länsipuolta, ja ensimmäinen etappimme oli Juuan Nunnanlahden Kivikylä, jonne Joensuusta on noin 70 kilometriä.


Kivikylässä sijaitsee Tulikiven vuolukivikaivos ja -tehdas sekä sen ympärille koottu palvelukeskus museoineen ja ravintoloineen.




Vuolukivestä on moneksi, ja se näkyy tässä puistossa.

Juuan Nunnanlahden vuolukiveä löytyy monista kodeista muun muassa lattioista, uuneista ja koriste-esineistä, mutta on sitä käytetty myös mahtirakennusten ulkosivuissa.

Sitä on esimerkiksi Suomen Kansallisteatterin pylväikköjen eläinkoristeissa ja Kluuvissa Mikonkatu 3:ssa sijaitsevassa Pohjolan entisen pääkonttorin ulkoseinissä, jotka on graniittista alaosaa lukuun ottamatta päällystetty Nunnanlahden vuolukivellä.



Kivikylän puistossa on avaraa, kaunista ja viihtyisää.




Harmi, ettei itse louhosta pääse näkemään kuin pieneltä osin, koska kaivostoiminta jatkuu edelleen ja on visusti aidattu.

Netistä onneksi löytyy: uutinen sanomalehti Karjalaisessa parin vuoden takaa kertoo kaivoksen toiminnasta ja näyttää alueelta myös hyviä kuvia.

Kivikylän museo ei juhannuksena ollut auki, mutta kyltit kaivostoiminnan historiasta kertoivat koskettavia tarinoita.



Reilu kymmenisen kilometriä Kivikylästä pohjoiseen on toinen näkemisen arvoinen Juuan kylä, Puu-Juuka. Siellä kävelimme pitkän lenkin ja tunnelmoimme menneessä maailmassa.






Juuasta matka jatkui 40 kilometriä pohjoiseen Nurmekseen. Kaupungin keskustan harjualue on idyllinen paikka vanhoine puutaloineen ja niiden välistä pilkottavine järvineen.


Penan pubi oli juhannusaattona ainoa auki oleva paikka Nurmeksen keskustassa, mutta näkemisen arvoinen paikka sekin on. Todellinen kansan kuppila.

Ei siellä tungosta ollut, kun  piipahdimme vessassa, vain yksi vakiasiakas.




Koska kylällä ei ollut elämää, laskeuduimme harjulta pian alemmas Pielisen pohjukkaan Nurmesjärven rantatielle haistelemaan tuulta.


Pielisen pohjoispohjukassa on Nurmeksen keskustan itäpuolella Nurmesjärvi. Siitä Pielinen jatkuu kapean salmen kautta edelleen pohjoiseen Lautiainen-järvenä.


Rantakävelyn jälkeen lähdimme Bomballe, josta Nurmes parhaiten tunnetaan. Kylpylän kahvila-ravintolassa hörppäsimme kahvit ja odotimme ukkospuuskaa, jota ei tullut.


Karjalainen pitopöytä olisi maksanut 25 euroa, mutta kun ei juhannusaattona ollut pääruoalle lihatonta vaihtoehtoa, jätimme sen tällä reissulla väliin ja söimme lounaamme ABC:llä.


Bomban vanhoissa hirsitaloissa on runsaasti majoitustilaa.


Alueella on myös siisti, vähän aikaa sitten uusittu kylpylä hotelleineen.



Kylpylän takana aukeaa Pielinen ja hiekkaranta. Mies uskalsi pulahtaa uimaan, kun me ystävän kanssa joimme vaan kahvia terassilla.


Juhannusaaton iltapäiväksi oli luvattu rajua ukkosta ja tuulenpuuskia, ja etukäteen vähän pelkäsin, kuinka meidän reissumme käy. Mutta ihmeellisesti myräkät edestämme koko matkan väistyivät.


Tummien pilvien saattelemina kävimme katsomassa myös Bomban naapurissa sijaitsevan halvemman majoitusvaihtoehdon, Hyvärilän nuoriso- ja matkailukeskuksen alueen, jossa on kätevästi myös Pielis-Golfin kenttä.
Keskuksen maisemista on kuvia alla.
 

Hetken jo näytti synkältä ... mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus.

 

Hyvärilässä on monenlaista majoitusta. On kartanohotellia ja upeita paritaloja sekä vanhoja lautataloja. Ja pihamaalla on tilaa ja Pielinen kaunis.


Ei saatu ukkosta vielä Nurmeksessa, mutta vähän myöhemmin Lieksan rajalla jouduimme hetkeksi sade- ja raekuuron vangiksi. Kymmenisen minuuttia tienreunassa odoteltuamme matka sitten jatkui taas poutaisesti.


Nurmeksesta on Lieksaan matkaa noin 50 kilometriä. Vaikka Lieksan keskusta on minusta yksinkertaisessa viehättävyydessään aina kokemisen arvoinen, sen jätimme nyt vähemmälle ja suuntasimme suoraan kaupunginniemen satamaan.



Uusi grillikahvio on oikein kiva.

Siellä nähtiin kaupunkilaisia ja ostettiin jäätelöt ja höpötettiin kantaväestön kanssa kuin turistit ikään.



Silkkiuikku poikasineen ilahdutti meitä uiskentelemalla pitkin uimarantaa. Kännykkäkameralla en hyviä kuvia saanut, mutta tämä nyt vähän näyttää, miten suloista touhua se oli.



Satamasta pääsee Pielisen risteilyille kantosiipialuksella ja autolautalla Kolille.


Uimaranta on kesällä suosittu koko kylän oleskelutila. Nyt ranta oli autio, mutta yleensä siellä on vilkasta kesäelämää.


Alla on kuva Lieksan kirkosta, jota ei voi olla näkemättä, jos satamaan ajaa. Reima ja Raili Pietilän suunnitelman pohjalta rakennettu kirkko valmistui vanhan palaneen puukirkon paikalle Braheantien varteen vuonna 1982.


Lieksankoskellakin pistäydyimme, sananmukaisesti erittäin pikaisesti, sillä itikat ja mäkärät hoitivat hommansa tunnollisesti.


Pisteliäitten ympärillä hyrrääjien lisäksi myös aina vain päällä pyörivät tummat pilvet saivat minun kinttuihini vauhtia niin, että riippusilta heilahdellen kipitin kiireesti takaisin auton suojaan.


Ennen kuin hyvästelimme ihanan Lieksan kaupungin, kävimme vielä Timitranniemessä, jossa edelleen toimii kaupungin vanha uimaranta leirintäalueen kupeessa.





Lieksasta ajoimme hissukseen Pielisen itäpuolta kohti etelää 40 kilometriä ikuistamaan Pielisen parasta juhannusyön maisemaa.

Ahvenisella, Laukkalansaaren pysähdyspaikalta nähtynä nimittäin on Pielinen kauneimmillaan. Tai ainakin helpoiten sen kauneuden pääsee ilman venettä siellä näkemään.



Tuolta maisemaparkkipaikalta kymmenisen kilometriä etelään, Ahvenisen kioskin terassilla, söimme vielä eväät, jotka olimme varmuudeksi mukaan pakanneet. Kello alkoi olla jo puoli yötä.


Olimme saaneet matkaan kulumaan kaksitoista tuntia, kun viimein Ahveniselta laskeuduimme hiljalleen yön hämärissä muutaman kymmenen kilometriä takaisin koti-Joensuuhun.


Kuvista voi päätellä, että mitään ihmeitä emme kierroksella nähneet, mutta niitä emme tavoitelleetkaan. Juhannusaaton hiljaiset kylät ja valoisa kesäyö Pielisen maisemissa oli meille sopiva kesäyön rieha. 


...

Tällaista viihdykettä kesäillassa meillä.
Kiitos kun käväisit,  
tavataan taas!
😊

Iloista ja virkistävää  keskikesän aikaa!


torstai 20. kesäkuuta 2019

Kesäkuun elokuva: Rocketman

Rocketman, fantasiaelämäkertamusikaali tai jotain sinne päin. Suomen ensi-ilta 29.5.2019.

Kesäillat eivät ole sisällä istumista varten, mutta yksi kerta sallittakoon, kun kyseessä on Elton John. Rocketman tuli ensi-iltaan jo viime kuussa, enkä ollut aikonut sitä edes vaivautua katsomaan sen saamien huonohkojen arvostelujen vuoksi, mutta mieheni se jälleen sai minut innostumaan.

Miksei sitä nyt voi katsoa itse, mitä mieltä elokuvasta on, eikä vain tyytyä toisten kommentteihin.

Niinpä.

Mitä tuohon vastaan väittämään.

Ja kun kyseessä kaiken lisäksi on viihteellinen musikaali, arvelin sen sopivan kevyeen kesämielialaani, jota en halua turmella jäätä hyytävillä murhatarinoilla.

Rocketmanissa on tosin myös ripaus surua, sillä se kertoo musiikillisesti neroksikin kutsutusta miehestä, joka rakkautta etsiessään jatkuvasti pettyy ja hakee tietenkin tuttuun tapaan lohtua huumeista, juhlimisesta ja eriskummallisesta pukeutumisesta. Väistämättä minulle tuli tuosta aina vain räikeämmäksi muuttuvasta vaatetuksesta mieleen Elviksen mauttomat ja suuruudenhullut valkoiset esiintymishaalarit. Huh.

Ja mikähän siinä on, että näiden superhyper lahjakkaiden muusikoiden täytyy niin usein olla myös superhypernistejä?

Elton Johnin taustalla yksi syy on, että hänen lapsuusajan elämänsä ei ollut helppo. Hän on vaille hyväksyntää ja rakkautta jäänyt lapsi, lisäksi homoseksuaali, mikä vielä hänen nuoruudessaan on aiheuttanut monia haasteita. Näitä taustoja elokuvassa esitellään sen verran, että Elton Johnin taiteilijahahmosta, joka siis on vain Reginald Dwightin korea kuori ja joka pistää kaiken ja etenkin itsensä täysin överiksi, syntyy hyvin sympaattinen ja inhimillinen kuva.

Vaikka en Elton Johnin musiikkia tunne enkä siitä erityisemmin nytkään innostunut, pidin kovasti tästä elokuvasta. Iloisessa musiikkihurvittelussa on myös psykologista sanomaa, joka minua aina kiinnostaa. Loppukin on onnellinen. Siinä mielessä Elton John ei seuraa monien muiden päihteisiin kaatuneiden supertähtien polkuja.

Elokuvassa kuullaan useita Elton Johnin hittejä, joista minäkin tunsin sentään Crocodile Rockin - ja nyt tiedän senkin, että se on Elton Johnin luomus. Myös tanssikohtaukset ovat onnistuneita eivätkä liian teennäisiä. Kokonaisuudessaan Rocketman on mukava kesäelokuva.


Elokuvan on käsikirjoittanut Lee Hall ja ohjannut  Dexter Fletcher, Elton Johnia esittää Taron Egerton. Elton Johnin kädenjälki näkynee tuloksessa myös, sillä hän on elokuvansa itse tuottanut.

...

Tällaista viihdykettä kesäillassa tällä kertaa.
Kiitos kun käväisit,  
tavataan taas!
😊

Iloista ja virkistävää  keskikesän aikaa!


tiistai 18. kesäkuuta 2019

Kesätunnelmia ja uusi huulipuna

Ylisoutajan silta Joensuussa

aukesi lauantaina yllättäin kesken pyörämatkan,

sillä tämä purtelo oli päästettävä Pyhäselälle.
Kesäfiilistely on saanut minut liikkeelle niin, etten malta pysyä hetkeä paikallani edes postausta kirjoittaakseni. Siksi ajattelin nyt ihan vain nopeasti jakaa muutaman kuvan, jotka jotain kertovat näistä fiilistelyistäni, jotta te uskolliset lukijani myös tietäisitte, ettei minun elämääni edelleenkään suuria sensaatioita liity.

Pielisjokea pitkin pääsee pohjoiseen Pieliselle ja etelään Pyhäselälle.

Luterilaisen kirkon torni näkyy joka paikkaan.

Pielisjoen rannoista on tullut joensuulaisille kesäinen olohuone. Molemmin puolin jokea on monia paikkoja, missä voi hellepäivinä nauttia joen viileydestä ja raikkaudesta.

Joen itärannalla on upeita asuintaloja ja kivoja kävelyteitä.

Länsirannalla on venelaitureita ja puistoja.

Jäätelökioskeja on toistaiseksi vain läntisellä rannalla.
Kahvila Rento tarjoaa luomukahvia, polvijärveläistä jäätelöä ja rentoa musiikkia ja vaikka mitä.

Pielisjoen ja samalla kaupungin keskelle Ilosaareen on kunnostettu hieno uimaranta ja puisto, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Minulle vesi on vielä liian kylmää uimiseen, mies sen sijaan pulikoi aina kun voi.

Kun mies kelluu,

minä otan selfieitä rannalla.

Joensuun upea, uusi tori ympäristöineen on toistaiseksi ollut liian helteinen paikka pitkäksi aikaa pysähtyä, mutta luulen, että kunhan Vapaudenpuisto joskus valmistuu, sielläkin tulemme viihtymään.

Vapaudenpuisto myllätään perusteellisesti.

Vapaudenpatsas tuohitorvineen ei ole metelistä moksiskaan.

Pyöräilemme usein myös Pyhäselän rantoja pitkin, etenkin helteellä siellä on mukavan varjoisaa ja viileää.

Pyhäselän rannat ovat kiviset ja vesi tummaa. 
Rannoilla voi istua kaikessa rauhassa ja kuunnella laineitten loiskintaa.
Ylpeä sorsaemo lapsineen ei meistä välittänyt. 

Olen minä ehtinyt tietenkin huulipuna-asiaakin pohtia. Olin luopumassa moisesta hömpötyksestä kokonaan ja marssin kemikalioon ostamaan silmämeikkejä. Että minä nyt alan sitten vain silmiä maalaamaan, kun huulipunan kanssa on aina niin vaikeaa.

Tässä ei naamassa ole muuta kuin kuvan kaunistus.

Ostin innoissani kaikkea mahdollista silmien väritystä: tummien silmänalusten peitevärin, neljän sävyn luomiväripaletin ja ripsivärin sekä rajauskynän, kun myyjä ohimennen lopuksi totesi, että ehkä huulipuna voisi siltikin parhaiten kohdistaa katsojan silmät pois minun syntymämustista silmänalusistani.

Kyllä kannatti, vai mitä.
Niin minulla sitten on uusi kesähuulipuna. Koralli.

Ja nyt minä lähden joenkaupungille sitä muillekin näyttämään. Ajelen jokivartta edestakaisin, välillä syön mozzarellasämpylän Kauppaneuvoksen kahvilassa ja nautin kesäpäivästä.





...

Tällaisia mietteitä juhannusta odotellen.
Kiitos kun käväisit,  
tavataan taas!
😊

Iloista ja virkistävää  keskikesän aikaa!